Isäinpäivä

Eilen jaksoin kävellä pellolla kameran kanssa. Se oli hienoa, koska a) jaksoin b) mulla on oma pelto, jolla kävellä. Oli myös hienoa, miten monta kuvauskohdetta voi löytää äkkiseltään katsottuna täysin kuolleesta pellosta. Ei tarvitse paljoa reissailla, kun oman oven takana aukeaa Ihmemaa!

Illalla alkoi sataa räntää, ja tänään kaikki lumi on loistanut poissaolollaan, ja heinistä saisi taas aivan erilaisia kuvia. Mun piti kirjoittaa semisiti järkevä ekopostaus - aihekin on ihan valmiina ja sanoitettuna-, mutta nyt tuli inspiroiduttua heinistä ja valokuvauksesta ja raittiista ilmasta. Tarjolla on kuvaspämmäys, ja vieno toive, että kaikki voivat viettää onnellisen tai edes miellyttävän isänpäivän. Ehkä jotain kirpaisee tällaisena erityispäivänä syvällä sisimmässä tai ihan pinnalla itkuna pulppuileva suru -syystä tai toisesta. Minä ymmärrän menettämisestä johtuvan surun; koen sen joka äitienpäivä, joten oikein paljon voimia heinä- ja maalaiskuvien muodossa surun ja kaipuun kanssa painiskeleville. Lapsen menettämistä tai lapsettomuuden aiheuttamaa surua en osaa edes lievästi kuvitella. Heinäkuvista lohtua ja mielenrauhaa.

Ne, joilla isä on, käykää halaamassa oikein lujasti sitä omaanne. Vaikka se olisi huonokin isä. Heinät ovat myös teille.

Ne, jotka ovat isiä, olkaa läsnä siinä hetkessä, kun sinua tullaan halaamaan. Mikään ei ole tärkeämpää, kuin se, että olet läsnä omille lapsillesi. Kaikki muu voi odottaa, koska sinä olet jonkun elämän TÄRKEIN henkilö huomenna. Älä vie sitä riemua pois. Ehdit katsoa heinäkuvat huomennakin.

Mukavaa isänpäivää. Omaani ajelen halaamaan iltapäivällä <3