Semmoinen viikko

Uusi elämänvaihe on nyt jo toista viikkoa menossaan, ja työviikon osalta loppu! JEEE! Ensimmäinen viikko oli niin raskas, että joka päivä auton rattiin istuessani työpäivän jälkeen, pimeällä pikatiellä huristellessani mietin, että ihan sama, jos tuolta joku hirvi eteen tulee. En jaksa jalkaa jarrulle nostaa, enkä seuraavaa päivää ajatellakaan. Todellinen teiden turvanainen! Kaiken kruunasi se, että ensimmäisen työpäivän jälkeen, kun järjettömässä sateessa suhailin kohti kotia, soitti läänin eläinlääkäri. Meillä oli käynyt nääs sellainen satumainen tuuri, että EU:n laajuisen eläinten hyvinvointitarkastuksen arpa oli osunut meille!!!! MAHTAVAA! Tarkastukset ovat elämän suola. 

”Olisitko huomenna mihin aikaan kotona?”

”No kato ny, kun mä aloitin tänään uudessa työpaikassa. Porissa. En mä millään voi olla heti toisena päivänä pois töistä!”

”Entä sitten ylihuomenna?”

”En nyt usko, että suopeasti katsotaan sitäkään. Etkö sä nyt tajua, että mä olen just aloittanut uuden työn? En mä vaan voi olla pois työstä!!”

”Mutta mun on tarkistettava tilat 48 h sisällä tästä puhelusta!”

”No sä tarkistat sitten, mutta mä en ole siellä!! Mä en nyt jaksa toistaa tätä asiaa, enkä jaksa näitä tarkastuksia enkä jaksa tätä ajamista, kun mä oon niin loppu! KAIKKEEN!”

Ja tirautin sitten itkut siihen puhelimeen, punaisten liikennevalojen sumentuessa kyynelien taakse. Elämäni tähtihetkiä - jälleen kerran! Olisi se hienoa olla sellainen asiallinen, kylmähermoinen ja rauhallinen - AIKUINEN- ihminen. Mutta kun ei! Ja mä OLIN  loppu, joka päivä viime viikolla. Selkeästi vielä toipilas, selkeästi liian pitkiä päiviä, selkeästi liikaa uusia ihmisiä ja asioita, ja selkeästi liian kova ikävä lapsia ja farmia ja ulkoilmaa. Sammahdin takan eteen itku silmäluomia poltellen joka ilta ja halailin lapsia niin, että niitä alkoi ahdistamaan niiden eroahdistuksesta kärsivä ex-äiti, nykyinen zombie. Irlantilainen teki etäpäiviä ja ruuat, hoiti eläimet ja suurimman osan harrastekuskauksista. Mä vaan olin puolikuollut ja vähän toivoin kokonaan kuolevani.

Viikonloppuna olin ulkona ensimmäisestä valonkajosta viimeiseen pilkahdukseen ns. päivän valoa. Sienimetsässä nuorimman luomulapsen kanssa. Sählyä pelaamassa keskimmäisen kanssa. Lehmiä rapsuttamassa vanhimman kanssa. Puutarhatöissä. Koirien kanssa keppiä heittämässä. Ehkä siitä syystä tämä viikko on mennyt onneksi paremmin. Bossin kanssa väännettiin etätyösopimus. Täällä pitää sellainenkin tehdä, ja koko viikkoa ei saa olla, vain kolmeen päivään sain venytettyä ajan. Edellisessä palkkatyössä (ei siis farmilla. Siellä etätyöt ovat vähän haastavia) kukaan välittänyt, missä hommiansa teki, jos ne vaan teki. Muuta talon tavoilla nyt mennään, vaikka hölmöltä tuntuu ajaa yli 100 km päivässä tekemän asioita, joita voisin kotoa käsin vääntää ihan yhtälailla… Tänään oli ensimmäinen etäpäivä,  koska muuten on ollut  perehdytystä ja naamannäyttämispakkoa, ja muuta alkuun kuuluvaa sähellystä.Tämä mahdollisuus jo helpottaa valtavasti, ja tänään, kun yökkäreissä seiskalta istuin koteen eteen, oli aivan järjetön helpotus, että oli ensimmäinen aamu ilman pimeää pikatietä! 

Pakkaan aamuisin kolme eväsrasiaa; aamupala, lounas ja välipala. Juon kupin kuumaa sitruunavettä. Mä olen nääs päässyt eroon kahvista!! Jotain hyvää oli siis sairastamisessakin. Yksi addiktio on poissa. Lähden kuuden korvilla ajamaan. Peurasaldo on pimeyden vuoksi pysynyt maltillisena, kun ei erota pelloilla ja tien pientareilla seikkailevia; 6kpl kirmannut auton edestä. Kotona olen neljän-puoli viiden jälkeen. Nopeasti vaihto toisiin työvaatteisiin, eläinten tarkastus, kun vielä jotain hämärästi näkee. Lasten harrastekuskaukset, ruoka. Eläinten ruokinta. Holtitonta kävelyä omassa pihassa 40-50 minsaa, kun muualla on pimeää kuin helvetissä eikä susien seura pimeällä tiellä taskulampun valossa kiinnosta. Autoon ei ole tehnyt mieli istua enää työmatkan ja lasten kuskausten jälkeen, eikä vielä ole urheilukunnossakaan, joten kävely koirien kanssa ympäri omaa tonttia saa riittää.  Onneksi on iso tontti!

Ahdistun liikenteestä.  Katkeamaton helminauha ajovaloja pimeässä koko 58 km matka. Edessäni ja takanani on vastaava helminauha. Ja lähden kuitenkin ennen suurinta piikkiä! Kotiin mennessä sama juttu, vain vähän haaleampi helminauha. Ja melkein jokaisessa autossa yksi ihminen surruttaa uusiutumattomalla luonnonvaralla menemään. Minä yksi heistä.

Ahdistun kierrätyksen puutteesta toimistossa. VAIN PAHVI JA SEKAJÄTE! Missioni on saada edes paperinkierrätysastia tähän lafkaan. Koitan välttää minkään printtaamista, ja kaikki ei salaista aineistoa sisältävän olen vienyt kotiin kierrätettäväksi. Samoin rahtaan biojätteeni kotiin. Olen toiseksi nuorin (!!!!!!) ja naisvähemmistössä työpaikallani, ja ekoiluni on jo nostattanut muutamatkin puskittuneet kulmakarvat paenneen hiusrajan perään hyvin korkealle päälaelle. 

Jos jotain kiinnostaa, niin eläinlääkäri kävi maanantaina ihan itsekseen täällä. Katoksessa odottaa kaksi eläintä teurasautoa. Ne ovat sellaisia äkäpusseja ja agressiivisia emoja, että niitä ei edes mun tule ikävä, muuten tämä olisi yksi lisämurhe näihin pikkasen ankeisiin alun päiviin. Siellä katoksessa on myös sellainen lämmitettävä juoma-astia, että eläimet saavat pakkasellakin juomavettä. Ne eivät mielellään siitä juo, vaan niiden mieleen on enemmän laitumen läpi virtaava oja, jonka vesi on ilmeisen paljon mieluisampaa aina kaikille. No tästä tuli sanomista! 

”No eläinlääkäri XXX täällä hei! Kävin nyt tarkastamassa eläimet. Kauhean liejuista niiden laitumella on.”

”Mitä luulisit, kun on satanut eri voluumilla monta viikkoa, ja 50 eläintä sotkee siellä sateessa?!Ja traktorikaan ei ihan kevyt ole, mutta pakko ne on kai ruokkia!”

”Niin, niin…. Katokset ja kuivikkeet olivat kunnossa, mutta vesi. Nyt ei muilla ole pääsyä vesiastialle, kun kaksi eläintä on suljettuna katokseen.”

”………siinähän on se oja! Monta kymmentä metriä pitkä, ja ihan täynnä! Ja ne pitää siitä enemmän kuin juomakupista!”

”Niin. Näen kyllä. Mutta eläimillä ei ole pääsyä juoma-astialle.”

”MIKSI niiden tarvitsee päästä sinne, kun niillä on oja? Ja tämä on väliaikaista!! Se katos on tyhjä ihan just!!”

”Eläinsuojelulain mukaan eläimillä pitää olla pääsy juoma-astialle.”

”NO KUN SE OJA!! Eikö nyt vähän voi käyttää tervettä järkeä?! Ne pääsevät astialle ihan pian, mutta silloinkaan ne eivät sinne mene, vaan juovat ojasta!”

”Tulen tekemään tarkastuksen, että eläimillä on juoma-astiat.”

”No älä kuule tule, koska voin sanoa, että niillä ei muita juoma-astioita tule!Luuletko, että vien sinne liejuiselle pellolle monen tonnin painoisilla koneilla vettä, kun siinä on se OJA??! Tai että vedän pimeässä aamuviideltä jotain vesiletkua, kun siinä ON SE OJA?! Tee eläinsuojelurikosilmoitus! Mä en kuule välitä enää mistään mitään, kun SIINÄ ON SE OJA!!!!”

Että poliisia odotellessa...

 

Rauhallista, seesteistä, hillittyä, hallittua, draamatonta ja aikuismaista viikonloppua just sulle!