Ostolakko 2020 - viikko 5

Aina torstaisin pitäisi tulla ostolakkopäivitys, mutta torstai on näköjään  meikäläisellä venyvä käsite. Kun ei vaan ehdi, eikä muista, eikä aina ole ihan perillä siitäkään, mikä viikonpäivä oikein on meneillään, joten on mentävä sillä, mitä on luonto antanut, ja ostolakkopäivitykset tulee aina torstaisin, joka voi olla sitten vaikka lauantai tai sunnuntai tai viikon päästä torstai.

Viikko viisi meni omalta osaltani taas ilman mitään kiusauksia tai haluja tai tarpeita. Ainoastaan kävin yhtenä Pori-työpäivänä lounaalla, kun kotona ei ollut mitään valmista ruokaa, eikä edes jääkaapissa mitään mukaan otettavaa. Pakastimessa olisi ollut kurpitsakeittoa, mutta jokin ainesosa siinä saa kaasut liikkeelle kropassani, ja päätin, että se on parempi säästää keitto ja kaasut etäpäiväksi....





Taimikasvatus olisi tarvinnut jonkinlaisen kastelukannun, josta vesi tulisi hellästi pienille taimille. Luovuus pääsi kukkimaan, ja sellaisen tekaisin 1,5 litran juomapullosta, jonka korkkiin pistelin reikiä. Hyvä, kun mikä!! Kasvukauden päätteeksi sen voi vielä palauttaa kauppaan, saan siitä rahaa, eikä kotiin jää mitään ylimääräistä tavaraa. Ihan paras juttu!

Roskalavaryhmistä olen koittanut metsästää kasvihuonemuovia, kun myrsky rikkoi tuon pienen kasvihuoneen oven. Ei hitto soikoon kenelläkään ole, joten nyt on ahdistus, että pitääkö sellaista myt sitten ostaa. Vinkkejä otetaan vastaan, jos joku keksii DIY-version! 80x220 cm olisi tarve. Pitää vielä tonkia kaikki varastot, jos jotain vastaavaa löytyisi. Tietysti voisi koittaa kaikkivoipaisuuskuviltemien vallassa rakentaa niistä vanhoista ikkunoista siihen oven... Päässäni on taas selkeä idea, millainen siitä tulisi, mutta toteutus onkin sitten toinen juttu....


Vanhimman Luomulapsen futisjoukkue uudisti pelikamojaan, ja syvästi toivon, että oikeat kamat on tullut ostettua, koska olen ihan sekaisin siitä, mitä tarvitaan mihinkin lajiin ja joukkueeseen. No nyt tarvittiin (ehkä) vieraspelipaita, treenipaita, aluspaita peleihin, pelitakki ja treenihuppari, ja sinne humahti 135 euroa niin että moro vaan, ja muovipohjaista vaatetta tuli kotiin melkomoinen kasa! Ja kaikissa on tietysti pelinumero tai nimi tai molemmat, joten ei toivoakaan siitä, että niitä olisi saanut metsästettyä käytettynä tai että niitä saisi sitten jollekin muulle annettua jahka ovat pieniä. Onneksi on pikkusisko, joka voi niitä käyttää sitten vaikka kotona, jos ei muuten.

Samalla treeni- ja vaatehakureissulla käytiin pitkästä aikaa ruokakaupassa tekemässä sellaiset kunnon ruokaostokset, joilla pärjää pitkään. Tai pitäisi pärjätä, mutta lasten ruokahalu on niin ultimaattinen, että todennäköisesti tämä on harhakuvitelmaa. Vanhin Luomulapsi kävi katsomassa askarteluosastolla, ja tuli heppavihko kädessään takaisin. Jostain kumman syystä sen suostuin ostamaan, kun hän perusteli hankinnan tärkeellisyyden niin hyvin, ja koska hän on maailman kiltein ja auttavaisin lapsi. Vähän silti voisin skarpata... Koska niitä vihkoja on kyllä täällä kotona ihan tarpeeksi. Nyt ei vaan irronnut luonteenlujuutta.

Tässä siis helmikuun ostot listattuna, ja toisaalta näyttää hyvälle, ja toisaalta ei. Mitään noista lasten treenikamoista ei VÄLTTÄMÄTTÄ tarvittu, koska vaatteita on, mutta ne pitää olla, jos meinaa pelata... Outo kuvio! Itselle ei mitään, kahdelle vanhimmalle treenikamoja ja tuo yksi vahinkovihko:

PVMOstosPalveluSumma
1.2.

Lahjakortti
40
12.2.Pelipaita Säbä

18

Treenipaita Säbä

18
26.2.Treenipaita Pallo-Iirot

135

Vieraspelipaita P-I

0

Treenihuppari P-I

0

Pelitakki P-I

0

Aluspaita P-I

0

Askarteluvihko E-S

8

Tuo torstaipäivä oli muutenkin jokseenkin traumaattinen. Ensin töissä oli kehityskeskustelu. Ei siis mikään normaalisti lasten pitämä, vaan ihan oikean ESINAISEN pitämä. Edellinen kehityskeskustelu on tainnut olla vuonna 2013 tai 2014... En osannut yhtään käyttäytyä.

Vein Vanhimman Luomulapsen treeneihinsä, ja itse menin omiin treeneihini. Se oli viimeinen kerta tuolla CF-salilla, koska sali muutti. En osannut yhtään käyttäytyä tämän järkytyksen vuoksi.



Normaalisti hoidan jättimäisen ruokaostokset Rauman Prismassa ihan vartissa, silmät kiinni juosten IN and OUT kun se on niin tuttu paikka. No nyt sitä remontoidaan, hyllyjä uusitaan ja kaikki osastot ja hyllyt ja ruuat ovat ihan eri paikoissa. Siellä meni pieni ikuisuus, enkä osannut yhtään käyttäytyä, mutta kärryn sain kukkuroilleen ruokaa kuitenkin, ja se on pääasia se!

Kotona Keskimmäinen Luomulapsi katsoi ruokakassien määrää, ja huokaisi syvään onnellisena: "VIHDOIN meillä on ruokaa!! JES; me ei olla enää köyhiä!!" Pääsi tahaton nauru ja pakko oli halata lasta. Sen jälkeen kun sairastuin ja sitten aloitin työt heti toipilasvaiheessa, ei kukaan ole ehtinyt eikä jaksanut tehdä isoja viikko-ostoksia, vaan on kaavittu isosta varaston pakastimesta ja haettu lähkaupasta puuttuvia juttuja. Keittiön pakastimen rikkoontuminen on hankaloittanut osaltaan asiaa. Ruokaa on kyllä ollut,mutta 7 kuukautta on Keskimmäisen mukaan nälkää köyhyydessä nähty...

Vähemmän köyhää sunnuntai-iltaa just sulle! :D








Kommentit

  1. Muksujen harrastuksiin saa mukavasti menemään rahaa. Viime viikolla maksoin kahden lapsen musiikkiopiston kevätlukumaksun 135 per naama, mutta lasten harrastukset on hyvä juttu. Varsinkin, kun niitä on kohtuullisesti, että jää myös sitä vapaa-aikaa. 😊 Omat harrastukset ovat sitten halvempia, hiihtoa ja juoksua. Ainoat menoerät tulee, kun varusteet rikkoutuu ja pitää ostaa uudet tilalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä pitäisi kyllä kohtuullistaa, mutta miten, kun kaikki pitävät harrasteistaan niin paljon...? Muutamia treenejä silloin tällöin jätetään väliin, kun kuski ei jaksa. Omat treenit ajoitan lasten treeneihin mukavien ihmisten avulla, jotka heittävät lapset CF-salille, jos treenit menee hiukan päällekkäin, tai sitten lapset odottavat 15-20 minuuttia. Mutta rahaa saa uppoamaan...Ihan järjettömästi! Ja joukkuiden välillä kauheita hintaeroja. Välillä pitää kyllä puhallella, kun niitä makseaa, mutta sitten toisaalta; lapset ovat saaneet hurjasti uusia ystäviä, siirtyminen yläkouluun Raumalle on miljoonasti helpompaa, kun siellä on jo kavereita ja tuttuja. Me aikuiset olemme saaneet lasten harrastusten kautta ihania uusia ystäviä. Se, kun näkee lapsen riemun hänen oppiessaan uudia taitoja. Tai kun itse crossfitissä oppii... :D :D Ei niitä voi rahalla mitata, ja rajallinen aika elämässä ja rahapussissa tämäkin vain on.Vähempi kyllä riittäisi mulla, mutta mennään nyt tällä hetki. Kai ne sitten luonnostaan loppuvat ja muuttuvat, kun lapset kasvavat.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiva kuulla juuri sinun ajatuksiasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Maailman helpoin kosteusvoide

DIY hoitoainepala hiuksille

DIY: Palasaippua