Isänpäivä 2020

Olipas huippu isäinpäivä! Aamulla vietiin sänkyyn kahvi ja kaikki lasten väsäämät ihanuudet. Kortit ovat kyllä niin parasta joka vuosi, koska niihin kirjataan kaikkea raastavaa faktaa vanhemmista ja vanhemmuudesta... Minä kannatin uuden toimipaikan avannutta treenikaveriani ja ostin Irlantilaiselle lahjakortin hierontaan, sillä Irlantilanen on ihan loistava kumppani lasten kasvattajana. Hän on hierontansa ansainnut!

Aamupalan jälkeen pakkasin rinkan täyteen-siis TÄYTEEN- retkievästä ja -kampetta. Heivasin sen tosi naisena selkääni ja kannoin hiki päässä, sillä se painoi! Mitään kevyttä retkiruokaa ei nääs ollut mukana vaan täyttä tavaraa ja paljon sitä rahtasin perheelleni appeeksi.  Ei myöskään paljon zero wastea, eikä kaikki hirmuisen terveellistäkään, koska viime viikko on väsyttänyt ihan mahdottomasti. Vanhin Luomulapsi oli kamerareppunaisena, Keskimmäinen ja Nuorin vuorottelivat termospullorepun kanssa, jotta saatiin jo matkallakin hörppästä juomaa. Päivän sankari sai käynniskellä taakoista vapaana, oman puhelimensa hän jaksoi kantaa. 

Talsimme peräkanaa läpi metsien  lasten jo aiemmin valitsemalle paikalle omaan metsäplänttiimme,  ja väsäsimme sinne nuotion. Nyt on todistettu, että helposti pystyy olemaan nuotiolla kuusi tuntia, ja syömään tai juomaan koko sen ajan. Keskimmäisen Luomulapsen kanssa kipaisimme välillä kotiin metsän läpi, koska päivän sankari tahtoi kahvia, ja se oli unohtunut rinkasta. Toimme myös purkin glögiä ja kaakaota ja litran maitoa. Nekin kaikki menivät. Ja silti meillä oli nälkä, kun kotiin palattiin... 

Lasten mielestä ihan best oli vaellus takaisin, kun oli jo pimeää. Synkän kuusikon varjot olivat jännittävä juttu -vähän itsellekin. Minä olin niin onnellinen rauhallisesta päivästä, ilman mitään sovittuja menoja. Niin on voimia verttanut viime viikon tiukat aikataulut, ja tämä teki henkisesti hyvää. Olla ja hengittellä, välillä metsää ja välillä savua. Omaa iskääni käyn halailemassa ensi viikolla. Hänkin on isien iskä, loistava kun mikä!

Hyvää isäinpäivää kaikille, jotka päivän omakseen kokevat! Ja suuren suuret sympatiat niille, jotka jäävät tätä päivää vaille, vaikka isän roolin itselleen haluisivat. 

P.S. Jos tästä tuli jollekin sellainen kuva, että hippiperheemme on ihan normaali, niin...