Tammikuu 2021

 Olen ollut niin, niin laiska kirjoittelemaan. Lähinnä siksi, että töissä on ollut kiire -ensimmäisen kerran sitten marraskuun 2019-  ja työpäivien jälkeen ei ole innostanut enää koneella istua. Joululomalla tottui taas aktiiviseen touhuiluun, ja kauhean kauan menee näköjään adaptoitua tähän tietotyölaisen istuvaan elämään.

Lisäksi aiheet ovat olleet vähissä; mitään eko-muutoksia ei elämäämme ole tullut. Farmilla on hiljaista tähän aikaan vuodesta, ja palkkatyö hiljentää farmin töitä entisestään. Palkkatyöhön paluun jälkeen on lähinnä harmittanut kaikki, mutta eilen aloin oikein pohtimaan myös hyviä juttuja. Joten listailen tammikuun 2021 hyvät jutut alkuun ja harmittavat asiat loppuun, niin ne, jotka eivät kestä yhtään enempää rutinaa, voivat rauhassa lukea vain alkuosan tekstistä ja sanoa sitten moikat!

MUKAVASTI KUTKUTTAVAT ASIAT:

1) Ihan parasta oli tietysti se, että Trump ei enää ole presidentti, ja valtakin vaihtui suht kunniallisesti. Meidän piti hakea alkoholitonta skumppaa ja kilistellä koko perheen voimin, kun virkaanastujaisseremonia alkoi. No se unohtui arjen kiireessä, ja syötiin sitten hyvin maanläheisesti makaronilaatikkoa  ja juhlistettiin jälkkärijätskillä tilaisuutta.  Järki ja tieteeseen perustuva ajattelu on palannut Washingtoniin. Kamala Harris ja Biden näyttävät olevan loistava pari vallan kahvassa, ja Donald saa nyt golfata rauhassa hetken Floridassa, ja päätyy toivottavasti vankilaan pohtimaan tekosiaan.

2) Asia, jota en uskonut ikinä tapahtuvan, mutta on tapahtunut: nautin lumimyrskyistä ja talviretkeilystä. Olen aina koko elämäni vihannut talvea. Sormet ovat olleet valkoisina, varpaat sinisinä ja tunnottomina ja kaiken näennäinen kylmyys ja kuolema ja värien puute on ottanut koville. No ei kuule enää! Pahimmissa lumimyrskyissä en malttanut tulla sisälle ollenkaan! Koiratkin siristelivät silmiään häntä koipien välissä valmiina valitsemaan takan edustan ulkoilun sijaan, mutta minä en. kävelin peltoaukealla ja myrskytuuli piiskasi lunta naamaan sellaisella voimalla, että tuntui kuin neuloja sataisi kasvoihin. Silmiin sattui, iho tottui, mutta aaah, miten se oli nautinnollista. Samoin kuin crossfit-typyjen kanssa tehty mikroretki (opin tämän termin Riku Rantalalta...) Kokkovuorelle, Raumalla. Kahlasimme lumessa, ja joimme termareista kukin omaa evästämme ja tietty söimme eväitä. Kolme tuntia ja 3,7 km (Fit For Life!) myöhemmin, olo oli mahtava. Johtui kyllä myös seurasta, mutta myös maisemista ja ulkoilmasta ja talvesta. Ihan uskomaton muutos! Lapset ovat hermona, koska joka päivä, oli keli mikä tahansa kaatosateesta lumimyrskyyn, minä menen ulos ja tunteja myöhemmin tulen takaisin ja sanon: "AIVAN UPEA ILMA!!" Ei kuulemma jokainen ilma voi olla upea. Yksi kavereistani sanoi, että tämä on vahva keski-ikäisyyden merkki. So be it! Tosin itse annan pisteitä myös merinovillalle ja kerrospukeutumiselle. Lapsena yhdet ohuet lapaset ja polyesterihaalarit eivät riittäneet; nyt alkaa olemaan ihana arsenaali merinovillaa ja 25 vuotta vanhoja villapaitoja turvaamaan lämmöt.

3) Ferritiiniarvot ovat nousseet kolmeenkymppiin, ja olo on kohentunut huomattavasti. Lääkärin tavoite oli, että ne saataisiin vähintään 70, joten matkaa ja tabletteja vielä on. Mutta ihan eri ihminen olen nyt kuin pari kuukautta sitten, ja se on hyvä se!!

IHAN TYHMIÄ ASIOITA:

1) Korona. Olen ihan kurkkuani myöden täynnä sitä ja rajoituksia ja halauskieltoa ja maskeja ja syntistä oloa, kun sen maskin unohtaa kauppareisuulla, mutta ei millään halua ajaa kotiin sitä hakemaan, ja tuhlata polttoainetta ja luonnonvaroja. Ja se, että kertakäyttömaskeja lojuu joka puolella. Niitä tuntuu olevan mahdotonta saada roskikseen. Ja kun koko ajan pukkaa uutta koronamuunnosta milloin mistäkin maasta, niin tuntuu, ettei tämä lopu ikinä!

2) Palkkatyö. Hetken oli kivoja työtehtäviä ja ajattelin, että nyt olen onnistunut, ja omasta mielestäni tein tosi hyvää materiaalia, mutta nuivaa palautetta tuli. Tai ainakin tulkitsin sen nuivaksi, mutta se voi johtua ihan maanraossa olevasta ammatillisesta itsetunnostani. Ei mitään positiivista ja moti meni. Totaalisesti. Nyt ne kivat tehtävät tuntuvat ahdistavilta ja itsetunto on taas kerran nollassa. Ja joutuu olemaan sisällä. Ja istumaan ja tuijottamaan ruutua koko hiton päivän. Ei ollenkaan ulkoilmahipin juttu tuo tuommoinen!

3) Vaatekaapin sisältö ja se, ettei ostolakko pitänyt tänne tammikuuhun asti. Jäljellä on kulahtanutta ja mustaa ja kaksi kirpparilta ostettua oranssia trikoopaitaa. Muuten ei mitään. Ei värejä. Ei mekkoja, ei sopivia housuja. Jumppavaateosio on kunnossa. Mutta koska tieto lisää tuskaa, niin en pysty ostamaan mitään. Ihania hippimekkoja olen metsästänyt, mutta ne on joko täysin outojen nettikauppojen sivuilla ja laatu ja valmistustapa näin ollen hyvin kyseenalaista, tai sitten materiaali on polysitä tai polytätä, ja puuvillakin ahdistaa sen aiheuttamien ympäristötuhojen takia, ja orjatyöna tehtyjä ei voi ostaa jajaja... Jos ei tietäisi, niin uskoisi kaiken olevan eettistä, ekologista ja vihreää, koska lähes kaikkia vaatteita markkinoidaan niin..En pysty näin ollen  tilaamaan mitään, enkä varsinkaan lähtemään mihinkään kauppaan. Ja viimeiset farkkuni repeävät ihan just, ja koska jalkani ovat 3 metriä pitkät, niin mistään ei löydy sopivia farkkuja, eikä muitakaan housuja. Tosin mihin minä näitä vaatteita tarvitsen, kun ainoastaan kotona, lasten harrastekuskina tai crossfitissa käyn...?

Siinä! Ei ne nyt ihan kauhean pahoja asioita ole, kun ne tänne kirjoitti. Vähän first world problems oikeastaan kaikki, joten voisin ihan vaan muuttaa ajatustapaani. Tärkeimmät asiat on kuosissaan; perhe on kunnossa ja ruokaa riittää ja laskutkin saadaan maksettua. TOISAALTA luin artikkelin toksisesta positiivisuudesta, ja siitä, että joskus on hyvä olla pahalla tuulella ja sanoittaa turhautumistaan, joten tehty!

Jos jaksoit lukea tänne asti, niin mistä asioista haluaisit tänä vuonna lueskella? Millaisia valokuvia katsella? Muuta vinkkiä?