P@skatankkisaaga ja #metoo

 

Meillä on ollut jo pian kuukauden kestänyt paskatankkisaaga. Se ei ole vieläkään ihan finaalissa, mutta pistin äsken pyykkikoneen pyörimään ja jopas se kuulostaa ihanalta!

Saaga sai alkunsa jo kauan sitten, mutta me emme tajunneet sitä. Meillä on panospuhdistamo, johon kaikki talouden jätevedet menevät. Tankki toimii niin, että siellä on ilmastuskompressori ja jotain ihme kemikaalia, joka saa aikaan mikrobitoiminnan, jolla kaikki kökkö hajoaa pieneksi ja vähäiseksi, ja lopulta painuu säiliön pohjaan. Ulos tulee hajutonta, puhdasta vettä poistoputken kautta ja se vielä imeytyy imeytyskentän läpi. Näin on homma pelittänyt pian 12 vuotta, eikä puhdistamolle ole tarvinnut hirveästi aivokapasiteetista varata tilaa. Jotain oli kuitenkin tapahtunut jossain vaiheessa ilmastuskompressorille, ja se mokoma oli hajonnut. Me emme asiaa huomanneet ennen kuin pitkän ajan päästä (koska aivokapasitetttia ei ollut puhdistamolle varattuna), ja tämä oli johtanut siihen, että asiat menivät puhdistamossa pieleen. 

Irlantilainen ja lapset pääsivät syyslomalla VIIMEINKIN moikkaamaan Irlannin sukua, ja olin yksin kotona. Ihmettelin jatkuvaa kissan pissan hajua kodinhoitohuoneessa ja suihkuhuoneessa. Mitään ei löytynyt, vaikka Viirun kanssa koitin asioista keskustella ja aktiivisesti itse etsin. Moppailin lattiat varmuudeksi, mutta sama haju oli seuraavana päivänä taas takaisin, vaikka kissa ei olisi suihkuhuoneessa käynytkään. Jostain tuli mieleen tarkastaa puhdistamo ja voi kauhistuksen kauhistus, kun näin, että vesi tulvi yli tankista JA yksiköstä, jossa oli kaikki puhdistamon vaatimat sähkölaitteet... Se oli sellainen hetki, jolloin hengittäminen unohtui hetkeksi. Paniikkipuhelu tietysti Irlantiin kauhun sekaisella rallienglannilla, ja seurauksena tuli määräys, että kaikki vedenkulutus piti laittaa minimiin tai mieluiten seis, tankki pysäyksiin, sähköt pois ja käsipelillä tyhjentämään yksikkö ja pumpun avulla säiliö. JA KAIKKI TÄMÄ OLI KUULE TUMPELOLLE VAIKEAA!! 

Normiarjessa ei kyllä tajua, miten paljon vettä kuluu. Esimerkkinä vaikka ruuan valmistus. Ihan huomaamatta huuhtelee kasvikset ja ihan huomaamatta pesee käsiä ja työvälineitä vähän väliä. Yksin ollessa pyykkitilanne pysyi hallinnassa, vain jumppavaatteita tuli pyykkikorin täytteeksi. Työvaatteitani pesen joka tapauksessa todella harvoin, kun ne ovat heti taas likaisia, ja täällä kotona voi hyvin kulkea monta päivää samoissa kalsareissa ja mekoissa. Mutta suihku, vessa, ruoka, tiskit.... HUH! Puskapissa on täällä maalla onneksi helppo toteuttaa, mutta isommat asiat oli pakko toimitella vessassa huussin puutteessa, enkä tahtonut kokonaan valmiruokahelvettiin, vaikka ResQ-app oli kovasti käytössä. 

Sitten vian etsintään. Irlantilainen selvitti kotiin tultuaan laitteiden toiminnan, ja kaikki pelitti. Sitten tutkittiin pumpun toiminta.Vettä tuli ulos, jos pumpun pään nosti tankin ulkopuolelle, mutta poistoputkesta ei vesi mennyt minnekään, vaikka viemärivaijeri sinne sujahti ihan mukavasti. Tilasin Lassila&Tikanojalta auton, joka voisi tutkia tarkemmin poistoputken. Tässä on kaksi korvan taakse laitettavaa asiaa:

1) Lassila&Tikanojan aamu on klo 13.20

2) Älä opiskele tai anna lapsesi opiskella akateemista ammattia, sillä tuollaisen viemäripuhdistusfirman perustaminen on ihan hyvä ajatus sen sijaan. Tuntihinta miehelle oli 59,60 € ja autolle 133,60 €. Ei oma akateeminen tutkintoni ole kyennyt tuollaiseen tasoon EVÖ, eikä kyllä tällä urakehityssuunnalla tule kykenemäänkään.

Viemärimies (HUOMATTAVAN komea, ihan näin sivuhuomautuksena! Ei haitannut hinta!) sanoi, että voipi olla putki poikki jostain kohtaa, todennäköisesti heti alusta. Tämän kommentin seurauksena tilattiin tankin tyhjennys. Irlantilaisen piti mennä töihin, ja hän kehotti minua, pian ihan paskatankkiasiantuntijaa, tutkimaan tankin sisältä käsin tilanteen. No tyhjennysmies ajoi traktorin tankin viereen ja imaisi sen tyhjäksi. Minä odotin tikapuut tanassa ja aivan ei-innoissani matkaa tankin sisälle. Tyhjennysmies sattui kivasti olemaan treenikaverini crossfitistä, ja hän totesi, että et sitten yksin tuonne kiipeä, koska sieltä voi happi loppua ja sinne sitten jäät. Koska päivänvalo oli taskulampun lisäksi kiva juttu, hän jäi ystävällisesti vahtimaan paskatankkiin kapuamistani ja pitämään tikkaista kiinni. Kaksi huomiota tästä:

1) on hyvä olla laiha, jos pitää mennä panospuhdistamon sisälle

2) olisi hyvä omistaa lyhyemmät jalat, jos pitää mennä panospuhdistamon sisälle.

Kai nyt arvaat, miten kävi? No siten, että mielikuvitus laukkasi villinä ja tuntui, että happi loppuu heti, kun pää meni hiukan puhdistamon kannen sisälle... Mutta homma tuli hoidettua, ja tällä vankalla osaamis- ja tietämystasollani totesin kaiken olevan kunnossa. Tosin unohdin ottaa Irlantilaisen pyytämät kuvat ja hänkin sai kokea tämän saman ihanuuden vielä illalla. Kokemus yhdisti meitä kovasti. Tankkimies kirjoitti 90 euron laskun ja lähti.

Seuraava steppi oli tilata pienehkö kaivinkone, jotta saadaan putki koko mitalta näkyviin ja ongelma ehkä viimeinkin selville. Tässä omalla kylällä asuu oikein taitava vanhemmanpuoleinen kuski, jolla on juuri sopivan kokoinen konekin. Ennen häntä oli vaikea saada meille oli kyseessä mikä tahansa  kaivuutyö, koska jos minä soitin, tuli kauheaa jahkailua,  että onnistuukohan ja onkohan se kauhea homma ja millailla semmoinen nyt sitten ja hmmmmm ja jaaaaaa. Irlantilaisen puheluihin ei edes vastattu. Kesemmällä Irlantilainen osui kasvotusten tämän Kaivinmiehen kanssa, ja tämä oli todennut, että kyllähän minä nyt voin sun kanssasi puhua, kun osaatkin noin hyvin suomea... Ja heistä on tullut ihan bestikset, koska Irlantilaisen mukaan Kaivinmies pitää ensin vakuuttaa, että kyseessä on IHAN PIENI HOMMA, siis IHAN PIENI! Sitten pitää sanoa, että EI MENE KAUAN, KOSKA ON IHAN PIENI HOMMA. Ja sopivassa välissä vielä toistaa tuo. Taktiikka toimi, ja Kaivinmies tuli eilen. Hän on supertaitava, ja kaivoi putken hienosti näkyviin rikkomatta edes putken päällä olleita styrokseja. 

Ongelmaksi paljastui se, että ilmakompressorin rikkoutuminen oli saanut myös kaikenlaista hienoainesta (=P@skaa) nousemaan poistoputkeen ja hirveä musta liete oli sitten kuukausien kuluessa tukkinut poistoputken pään. TAAAAAAS tilasin treenikaverini tankkinsa kanssa imemään lietteen pois (90€) ja Irlantilainen hommasi pidemmän poistoputken (hintaa ei kerrottu mulle) ja Kaivinmies tilasi mursketta (laskua ei ole tullut). Hommaa päätettiin jatkaa tänään aamulla.

Irlantilaisella on koko tämä päivä kokouksia ja tapaamisia töissä, joten jäin aamulla odottelemaan kahvikuppi kourassa Kaivinmiestä. Hän ilmaantui hyvissä ajoin, ja starttasi koneen. Vetelin kerroksia vaatteita päälleni ja lähdin töihin. 

"MISSÄ MIES ON???!!" kuului hytistä hätääntynyt ääni.

"Se lähti töihin, mutta eikös me tää saada, kun neuvot, miten pitkä putki ja mitä teen"

"EI KUN EI MULLA OLE EDES SAAPPAITA!! JA PUTKIKIN PITÄÄ SAHATA JA VANHA OTTAA POIS JA EI MULLA OLE EDES SAAPPAITA!!!"

"No jos katsotaan, että mitä saadaan tehtyä? Kun Irlantilaisella on pitkä päivä ja sitten tulee pimeää, ja huomennakin sen pitäisi olla koneella."

"No jos mä täytän tämän reunan ja tehdään loput huomenna tai ylihuomenna, kun mies tulee!!"

Kone käynnistyi, ja hän alkoi täyttää soralla kaivantoa. Minä vedin samaan aikaan vanhan putken pois ja kantelin Finnfoamia valmiiksi. Hain sahan ja huutelin kaivinkoneen hyttiin, että miten pitkän putken arvelisit olevan hyvä, ja sahasin uuden putken. Vaihdoin uuteen putkeen tiivistepään vanhan putken mallin mukaan ja ihmettelin mielessäni, että kyllä tämän tästä kai valmiiksi saisi nyt näillä toimenpiteillä.

Kone pysähtyi ja Kaivinmies katseli aikaansaannoksiani. "No tuatua.... Kun ei ole niitä saappaita, että saisi tuon putken tuonne tankkiin..." Sanoin kokeilevani, että eipä se vaikealta näytä työntää se koloon kun vanhakin sieltä niin kepeästi tuli pois. "Jaa...jaa...juuuu....." Ja putki sujahti mukavasti tankkiin. "No tuatua... Täytyisi varmaan vähän tuoalta putken päästä vielä lapiolla kopauttaa, että menee tiukasti, mutta kun ei ole niitä saappaita..." Kopautin lapiolla muutaman napakan iskun poistoputkeen, ja se meni viimeisetkin millit sisään. "No tuanoinniiin... Kun ei ole sitä miestä...Kun tarttisi vähän tuonne alle tuota mursketta, ettei putki väänny..." Tartuin lapioon ja heittelin jo kovaa vauhtia mursketta kaivantoon, jolloin hän sanoi, että kyllä sitä kaivurilla voi sinne laittaa, mutta että pitäisi lapiolla levittää putken alle ja reunoille.  Enää ei tarvittu ilmeisesti hänenkään mielestään miestä, ja homma hoitui ihan hyvin naisvoimillakin. Finnfoamitkin sain leviteltyä ja Kaivinmies täytti putken piiloon. Enää puuttuu Kaivinmiehen ideoima uusi loppuosa putkelle, jolla voidaan jatkossa toivottavasti välttää vastaavat episodit. joten huomenna - HUOMENNA- paskatankkisaaga saa päätöksensä!! Ja minä olen saanut #metoo -sukupuolisyrjintäkokemuksen, josta tosin en osaa edes loukkaantua, kun Kaivinmies on kuitenkin hyvin sympaattinen ihminen ja sukupolvensa kasvatuksen tulosta. 

Nyt vaan elellään kaivinkonelaskua odotellessa! Koitetaan myös pitää tätä vähävetisempää linjaa kodissa. Suihkussa ei tarvitse olla montaa kymmentä minuuttia (HELLOOOOU Keskimmäinen Luomulapsi!!), eikä vaatteita tarvitse yhden käytön jälkeen pestä, jos ne eivät oikeasti ole likaisia, eikä hanoja jätetä valumaan, kun harjataan hampaat (HELLOOOUUUU Irlantilainen!!) jne. Monta asiaa on jokainen meistä oppinut tänä aikana. Mutta hei; huomenna saa koko perhe käydä suihkussa kotona!! Ei vain pahimman hajuinen tai se, joka ei ole treeneissä käynyt, vaan koko perhe!! Ja pyykkikorit saa tyhjäksi ja kaapit täyteen!!! Voi onnea!! Pistänkö lisää huutomerkkejä?!?!?!

Paskatankkisaaga päättyy tähän.