Happy HippieLife

Kahden kulttuurin perheenä lueskelemme todella paljon uutisia myös muista, kuin kotimaisista medioista. BBC tietysti on number one, koska Irlantilainen on oikeasti Pohjois-Irlantilainen eli britti. Mutta kuitenkaan se ei ole niin britti kuin Irlantilainen, ja sitten onko se protestantti vai katolinen, niin tässä tullaankin koko Pohjois-Irlanti -dilemmaan, jota Irkun perhe ei kyllä halua edes ajatella, koska ne, jos ketkä ovat todella avarasydämisiä ja avomielisiä. Onhan Irkulla perhe Suomessa, ja sen pikkuveljellä on espanjalainen typy, ja vain vanhin kolmesta veljeksestä on pysynyt kotimaisen kannalla.  Perhe- ja Pohjois-Irlantipolitiikasta muovipolitiikkaan! Kuvillakaan ei ole mitään tekemistä tämän jutun kanssa, vaan on ihan sattumanvaraisesti urheiluloman kunniaksi valittu... Washington Post kauhisteli loppuvuodesta 2017 sitä, mikä tämän vuoden puolella on heti näkynyt valtavasti lisääntyneenä kirjoitteluna ja puheena muovin määrästä ja sen haitoista. Eli Kiina pää...

Ennen lapsia Irlantilainen ja minä joimme litratolkulla maitoa joka ikinen päivä. Välillä ihan vaan suoraan purkista vuorotellen, alkurakkauden huumassa purkkia toisillemme ojennellen, sormenpäiden kosketuksesta kihisten. Kauppakassin pääsisältö oli maito, ja kassit olivat painavia. Irlantilainen laittoi, ja laittaa edellen maitoa myös kahviin ja teehen. Minä opin kahvia juomaan vasta yliopistossa, ja mustana, koska yritelmät juoda maitokahvia kaatuivat siihen, että maito oli aina tiiliskivenä purkissa yksiön pienessä jääkaapissa. Olisi vissiin useammin voinut siinä omassa 30 neliössään kahvia juoda...  Maito jäi minulta ensimmäisen vauvan syntymän myötä. Pikkuinen raasu oli koliikkivauva, ja maito piti jättää pois, eikä se sitten ikinä enää come backia tehnyt. Hyvä niin! Sitten kävi niin, että ystäväpariskunta suloisine vauvoineen tuli kyläilemään (Sanna <3 Kauhea ikävä! Tulisiko se ystäväpariskunta ja vauva pian käymään?!?), ja paikallisesta herkkukaupasta ost...

*English below* Meillä ranchillä rakastetaan kaikkia eläimiä, paitsi rottia ja kyykäärmeitä, vaikka jälkimmäisiä hiukan voisikin hiiripedon merkeissä opetella rakastamaan. Onneksi kumpiakaan ei ole viime aikaoina näkynyt... Pikkuiset linnut - ja isommatkin linnut- ovat kovin lähellä sydäntäni. Linnut tahdon pitää pihapiirissä siksi, että kesällä esimerkiksi tintit syövät kymmeniä kiloja hyönteisiä per poikue, ja sehän on sitten ehkä muutama tuholainen tintin nokassa minun kasvimaani sijaan. Kaupan linnun ruoka --> muovipakkaukset. Siemeniä onnistuin löytämään paperisäkissä, mutta talipallot on pakattu ensin siihen kaameaan verkkomuoviin ja sen lisäksi vielä muovikääreeseen tai ämpäriin. Ei kiitti! Auringonkukan siemenet taas ovat KOIRIEN  (?!! Ne on hulluja!!)  suurta herkkua, ja ne tekevät kaikkensa saadakseen lintulaudalta niitä naposteltavakseen. Toki sinne kitoihin on uponnut myös talipalloja ihan niissä muoviverkoissa. Ja ei; appenzellin paimenkoirankaan ru...

*English below* Outo tautini alkaa olemaan selätetty, mutta vielä on jäämistönä joku valtava väsymys, enkä ole uskaltautunut hiihtolatua ja koiralenkkejä raskaampaa urheiluun, enkä oikein kirjanpitoa kummempaa työtäkään ole tehnyt. Ja tämähän syö naista niin paljon, koska normaalisti olen yliaktiivinen ja koko ajan jotain touhuilemassa. Nyt ei niin mitään! Ei mitään, ja tämä alkaa heijastumaan henkiseen olotilaan, joka alkaa olla suht alakuloinen!!!! Käyn tarkistamassa lehmät --> lepään. Haen postin --> lepään. Teen ruokaa --> pakko ihan nukkua. Tätä hiton rataa on menty täällä.  Ystävänpäiväkin oli ja meni, ja kukaan ei kuollut, vaikka osallistumiseni kyseisen päivän hypetykseen oli nolla. Tai no; muutama Watsupp-viesti ja sitten raakakakku. Tätä kakkua voi kyllä suositella zero waste -lahjaksi, sillä kakku vie jalat alta (ja varmasti tarvittaessa housutkin jalasta….!). Irlantilainen vihjaili vähän ulkona syömisestä jotain, mutta pelkkä ajatus siitä, että pitäisi...

*English below* Tammikuun alussa sanoin irti viimeisenkin aikakausilehtitilaukseni. Lueskelen tilaamiani vanhoja lehtiä aina silloin tällöin, mutta en niin usein, että niiden viemä tila, ekologinen jalanjälki, ja niihin käyttämäni rahamäärä olisi jotenkin järkevästi perusteltavissa. Vielä vähemmän perusteita tilata lehti kotiin on sen jälkeen, kun kävin pitkästä aikaa tämän pikkuisen kylämme kirjastossa. En voinut siellä hetkeen aikaan nääs käydä, koska vuonna 2008 koliikkivauva, yliaktiivinen maidontuotanto (minulla itselläni siis… Ihan tarkennuksena vaan ;) ), talonrakennus, ja jossain vaiheessa kaksi työtä saivat aikaan oudon kadota kirjastokirjat -syndrooman, ja kauheat sakot ja lainauskiellon, ja H Ä P E Ä N , että miten mä nyt tolleen! Enkä sitten käynyt moneen vuoteen kirjastossa. Irlantilainen joutui kuittaamaan sakot kadotetuista kirjoista puolestani, kun hormonihuuruissani itkua vääntelin, että "MÄENVAANPYSTY!!!!" Tämä pikkuinen kylä oli ennen oma kuntansa, ...