Kuolinsiivous -MITÄ IHMETTÄ!?

Be the change -postauksen kuolinpesäsiivous -kohta on kirvoittanut kysymyksiä; Mitä ihmettä on kuolinpesäsiivous?? EI YHTÄÄN MITÄÄN, koska olen kirjoittanut termin väärin. Tai onhan se sitä itseään; kuolinpesän siivousta, mutta sitä en todellakaan tarkoittanut. Pahoittelut kaikesta turhaan googlaukseen kulutetusta ajasta. KUOLINSIIVOUS sen sijaan on sitä jotain, mitä tarkoitin! Se on ruotsalaisen vanhan rouvan termi tavaroiden karsimiselle. Ensimmäisenä luin siitä YLEn artikkelista . Se on ehkä pikkaisen käytännönläheisempi lähestymistapa kuin KonMaritus, jossa jokaista tavaraa pitäisi puhutella: “Tuotatko minulle iloa?” Ei tässä ole usein aikaa, eikä jaksamista, puhutella edes Irlantilaista muuten kuin yksisanaisilla lauseilla, saati sitten 19 vuotta vanhaa, kahvatonta Pentikin kuppia.

Artikkelissa lainataan Helsingin yliopiston professoria, Anu Lahtista, jonka mukaan ajassamme vallitsee karsimisen, vähentämisen ja järjestämisen trendi. Kyse on hänen mukaansa siitä, että koska melkein kaikilla on liikaa tavaraa, tavaran määrällä ei voi enää erottautua.

“Silloin kysymys on siitä kuka parhaiten pystyy hallitsemaan tavaramääriä. Ja psykologisesti kyse on siitä, että haluaa ottaa haltuun elämää ja saada siihen järjestystä.”

Tämän kun saisi vielä yhdistettyä siihen, että poistetun tilalle ei hankita uutta! Zero Waste- tai nollahukka-aatteet eivät ole minkäänlaisia synonyymeja minimalismille, mutta on jännittävä huomata, millainen lumipalloefekti seuraa tavaran karsimisesta. On huumaavaa ja koukuttavaa, miten paljon tilaa, avaruutta, ilmavuutta ja rentoutta fyysisesti ja psyykkisesti tulee sillä, että kylmästi pistää kiertoon tavarat, joita ei ole käyttänyt vuosikausiin, ja joista ei pidä, mutta säilyttää, koska isotäti on antanut ne ylioppilaslahjaksi silloin, kun dinosaurukset olivat henkitoreissaan, tai joilla kuvittelee joskus olevan jotain käyttöä, vaikka syvällä sisällään tietää, että niillä ikinä mitään käyttöä ole. 

Olen jo pikku hiljaa pidemmän aikaa työstänyt tätä, sillä ihan ensimmäisestä päähänpistosta ei kaikkea kannata karsia. Helpointa on aloittaa omasta vaatekaapista, siitä edetä lasten vaatekaappeihin. Sitten lähtivät rumat, ei yhtään omaan makuun olevat, täysin käyttämättä olleet, 5 muuttoa läpikäyneet ylioppilaslahjamaljakot ja muut täysin iloa tuottamattomat tavarat (KonMarittajat hurraavat!). Seuraavana keittiötarvikkeet, joita saattoi olla kaksin tai kolminkin kappalein, vaikka tarvetta on vain yhdelle. Sitkeästi vuodesta 2005 asti säilytetyt sisustuslehdet. Edelleen uudempia lehtiä pitäisi karsia reilulla kädellä, mutta tahtoisin löytää niille vielä joko lukijoita tai muita käyttäjiä, enkä vain lykätä keräyspaperilaatikkoon. Vanhentuneet kemikaalihirmukosmetiikkatuotteet päätyivät sekajätteeseen. Lasten käyttämättömät tai vähällä käytöllä olevat lelut kiertoon, rikkinäiset itku silmässä (minulla siis; lapset eivät olleet kotona tämän tapahtuessa, eivätkä tähän päivään mennessä ole huomanneet kaivata yhtäkään näistä leluista!) roskikseen. Suurta ahdistuta minulle tuottaa lapsille suunnattu ryönä -suoranaista fyysistä pahoinvointia!! Se tietysti esimerkiksi eilen piti siivouksen yhteydessä purkaa Irlantilaiseen: “NO MORE NEW TOYS IN THIS HOUSE!!!”. Ihan niin kuin se niitä olisi tänne raahannut. Tai vähän onkin, koska se on niin joulu- ja synttäri-ihminen -toisin kuin minä, joka antaisin lapsillekin vain ja ainoastaan aineettomia lahjoja, ja irttareita puuvillapussukassa. 

Ihan täydellisen minimalistista karsimista ei meillä tule ehkä ikinä tapahtumaan. Rakastan talonpoikaisantiikkisia esineitä, joita joku esi-isäni tai -äitini on käyttänyt. Samoin vanhoja valokuvia - ja uusiakin. Lasten kanssa harrastelemme talvisin Mixed Media -tyyppistä askartelua, missä lätkitään vihkoihin milloin mitäkin ja maalaillaan ja leimaillaan päälle. Niitä “romuja” on aika paljon. Samoin lasten huoneet voi unohtaa… Niihin suorastaan tipahtaa tuntemattomista universumeista roinaa.

Listalla (vähänkö rakastan listoja!!!) on:

• käyttämättömät kankaat (myös rikkinäiset lakanat ja pussilakanat) taitavalle ompelijaystävälleni
• Oma vaatekaappi taas kerran läpi, ja lasten kengät . (ja ehkä vähän haastan Irlantilaistakin mukaan. Miten voi yksi mies tarvita 18 raidallista neuletta??). Eniten käytän bambu- ja puuvillakalsareita (hienommalta nimeltään legginsejä....) ja lötköjä tunikoita kotona. Työvaatteita on oltavat kaksin, kolminkin kappalein, koska täydellisen paskastumisen vaara on todellinen. Urheiluvaatteissakin olisi muutaman topin verran varaa karsia, trikoissa ei. Mitään “parempaa” käytän niin harvoin, että aivan hyvin voi taas pistää vanhoja ehjiä kiertoon. Silloinkin kun jotain (omasta mielestäni) parempaa pistän päälle, ne on aina ne samat lumput! Miksi siis seisottaa kaapissa vaatteita?Uutta ei tule tilalle ainakaan 7 kuukauteen, tuskin sen jälkeenkään, koska ostolakko!
• Ne sisustuslehdet…
• Työhuone 
• Keittiö kerran vielä
• Askartelutarvikkeet
• Tilpehöörilaatikot

Joka kerta ahdistaa ajatus siitä, miten paljon luonnonvaroja on tuhlattu siihen, että nuokin esineet ja asiat ovat jääneet vähälle käytölle, tai käyttämättä. Ja se, ettei ole sellaista paikkaa kuin “POIS”, johon mystisesti tavarat vain katoaisivat, vaan niiden poistaminen omasta elämästäni ja kodistani vaatii edelleen luonnonvarojen käyttöä.

Lohduttavaa on ajatus, että yhtään ei tee mieli ostaa tai ottaa mitään tilalle. Päin vastoin; tulee houkutus saada lisää hengitystilaa poistamalla semihyödyllisetkin tavarat. Toistaiseksi olen kyennyt vastustamaan, koska tyhmintä on laittaa pois jotain toimivaa, ja pian korvata se uudella vastaavalla.

Mutta semmoinen se on, tuo kuolinsiivous! Siitä vaan kokeilemaan, pikku hiljaa. Jos haluat lisää inspiraatiota, niin katso esim. Tällainen dokkari kuin Minimalism: A Documentary About the Important Things . Löytyy Netflixistä. Samojen tyyppien juttuja voi seurata myös https://www.theminimalists.com - sivuilla. Vaikkei minimalismi kiinnostaisikaan, saa sieltä infoa ja inspiraatiota turhasta kuluttamisesta ja kuluttamatta jättämisestä. Hyviä tyyppejä! Ihan niin kuin sinä ja minäkin!