Happy HippieLife

*English below* Kuvat eivät liity mitenkään tekstiin (paitsi, että niistä näkee, että on paljon lunta...!) Käväisin katsastamassa autoni. Otin pinkkikantiseen kestokuppiini kahvia K1-aseman piikkiin, ja istahdin puupenkille ihmettelemään katsastusmiesten työnkuvaa, ja miettimään, miten mukavaa oli, kun puoltatoista tuntia aiemmin päättyneen treeniin päälle treenikaveri pyysi yllättäen lounasseuraksi, ja oli niin mielettömän mukava 60 minuuttinen ensin treeniä, ja sitten lounasta tuon huippukuntoisen, huippumukavan ja huippukaikkea naisen kanssa. Viereeni istui kaksi ihmistä, ja koska yleensä kaikki päivät olen eläinten seurassa, harrastan julkisilla paikoilla vieraiden ihmisten salakuuntelua ja teen mielessäni huikeita tarinoita kanssaihmisten elämistä. Nyt ei olisi kannattanut. Tai ehkä kannatti, koska seurasi taas kerran valaistuminen, että POSITIIVISEN KAUTTA. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi negatiivisuuteen, koska se on raskasta kaikille lähellä oleville. Jopa tunte...

****English below*** Vanhat lukijat varmaankin jo muistavat, että inhoan lokerointia. Sitä että ihminen tungetaan johonkin ryhmään minkä tahansa piirteensä vuoksi,  ja luodaan sitten mielikuva ihmisestä ja arvostus sen mukaan. Ja siellä lokeron sisällä sitten on kauhea sota siitä, että oletko nyt oikeassa lokerossa: "Et voi sanoa olevasi ZW, jos käytät vessapaperia." "Et voi sanoa olevasi ekologinen, jos syöt hirven lihaa, vaikka muuten asutkin jurtassa ja kuljet jalkaisin muulin perässä" Hyvät on taas esimerkit, mutta tuleepahan pointti selväksi... Minä olen niin mahdottoman kaukana musta-valkoisesta nykyään. Kun meissä kaikissa on niin monta puolta, ja osa niistä puolistamme saattaa olla hukassa vielä meiltä itseltämmekin. Sen takia kaikki lokerointi on niin hölmöä. Ja sen lokeron sisälläkin on niin monta erilaista tapaa nähdä se sama asia, että ei millään mitään synergiaa synny, vaikka se joidenkin mielestä niin olisikin. Toiset ihmiset kuitenkin rakas...

Älä suinkaan luule, ettenkö ole pitänyt uuden vuoden lupaustani; OLEN! Olen kuvannut paljon, ja kirjoittanut paljon, mutta käsin, vihkoon, ja blogi on ollut huilissa viikon. Kauhean kiireinen viikko lasten harrastusten kanssa. Ollut normaalit treenit, mutta myös turnauksia kolme viikonloppuun. Koitin kokkailla eväitä hiki hatussa, mutta ei mikään riittänyt, ja kahviosta muutama muoviin kääritty sämpylä ja paperilautasella nököttänyt mokkapala tuli lapsille ostettua. Eihän niitä raasuja nälässäkään voinut pitää juoksemassa tuntitolkulla pallon perässä. JA opetus oli tässäkin; on tuplattava se määrä eväitä, jotka riittäisivät normaaleille ihmisille. Pääsen testaamaan tätä heti ensi viikonloppuna... Plus tekemään isomman termarillisen kaakaota, sillä joukkuetovereiden mielestä termari ja teräksiset retkimukit olivat ihan super-COOL,  ja kaakaolle ja teräsmukeille oli shortsiasuisia ottajia suht reippaasti. Oma crossfit jäi paitsioon, kun oli niin paljon tekemistä lasten touhuissa...

" Emmää mitään kierrätä. Ja ostan ihan just mitä haluan. Kato nykyään kaikki roskat menee enerkiaksi, niin hyötyähän siitä vaan on! Ekolokisempaakin se saatana o, saati ajella kierrätypöntöille ja sinne samaan jäteautoon ne kaikki sitten päätyy kuitenkin ja polttoon nekin. Ihmiset vaan luulee perkele "kierrättävänsä"! (*ehkä Kiina ja Intia myös mainitaan*)"  Kuullostaako tutulta?? Näitä kommentteja kuulee silloin tällöin, ja  niitä saa lukea usein fiksuilta (sarkasmi) kommenttipalstoilta ja vielä useammin somesta. Uusi kiitollisuuteni ei oikein yllä niihin, vaan verenpaine tuppaa nousemaan. (Paitsi sitten mietin, että osaan lukea tätä paskaa, joten olen onnekkaampi kuin suurin osa maailman naisista. Ja minulla on kaunis, ihana, upea Mac, jonka kautta näitä luen, joten olen onnekkaampi kuin suurin osa maailman koko väestöstä. Että sai siitäkin kaivettua kiitollisuus-aspektin! ) Lähdetään nyt kuulkaas purkamaan verenpainetta nostattavaa kommenttia. Otetaan vaikka ...

Eilen mökillä pohtiessani, mistä lähtisin kirjoitussumaa purkamaan, tuli mieleeni hetki vuoden vaihteen alla, kun Irlantilainen oli kotona kuoleman kourissa (mies- )vatsataudissa, ja minä podin saman ikävääkin ikävämmän taudin lievempää siivoa-pyykkää-hoidalapsetkoiratlehmät -(nais-)versiota juurikin mökillä hurmaavan ja hehkuvan pönttöuunin loisteessa, juurikin lasten kanssa.  Se on kuulkaa niin, että sellaisessa tilanteessa arvostaa sisävessaa ja juoksevaa vettä aika paljon. Tämä oli siis hyödyllinen ja positiivinen kokemus, ja linjassa uuden vuoden lupaukseni kanssa . Aamulla kun klo 05.12 kirmasin umpimustassa aamussa jäistä kivipolkua pitkin kohti ulkohuussia sulkijalihas hikeä tirskuen, kävi mielessä, että on se sisävessa talvella vaan kiva. Toki se huussikin oli, varsinkin kun sinne ehti ajoissa... Listoja vaille valmis! Ja koivun kaatoa! Ja sähkökin on vaan näennäistä.  Ja rappuset HYVIN näennäiset. Klo 05.12 superkiireessä nuo tikkaat olivat hivenen kiikkerät. ...

Siinä se nyt on; 2019 ensimmäisen kerran näpyteltynä. Melkomoista! Jos olet uutena tullut mukaan, niin tervetuloa. Jos olet vanha tuttuni, niin kiva, kun edelleen olet täällä, vaikka kommentteihin en edelleenkään pääse vastailemaan. Ranchillä joulu ja uusi vuosi ovat alkaneet lasten, työn, mökkeilyn, koirien, ulkoilun, urheilun, Harry Potterin, Kimblen, ruuan ja saunan merkeissä. Eli oikein hyvin siis! Moni lupailee vuoden alkuun jos jonkinlaista, joten jos olet jotain ZW-henkistä, ekologista tai eettistä lupausta mennyt tekemään, niin hei hyvä juttu!! Jos et, niin   täältä  voit lukea inpiroivasta Robista, ja listasta jääkaapin ovessa. Siitä voi ottaa taas inpiraatiota kohti ZW-elämää, ja ehkä tehdä sen lupauksen vuodelle 2019. (Joka radiossa kuullun jutun mukaan rikotaan tammikuun 12. pvä, että ei kauaa tarvitse pinnistellä....) Muutoksia kohti ekologisempaa elämäntapaa kannattaa tehdä jos ei ympäristön vuoksi, niin sinun itsesi vuoksi. Justiinsa luin joulun alla...