Ekonatsi

Käytiin viime viikolla näihin aikoihin kaupassa koko perheen voimin tarkoituksena ostaa Nuorimman Luomulapsosen synttäreille kakkutarpeita ja kaikkia mahdollisia herkkuja, joita hän oli jo viikkotolkulla kirjoitellut listoille horjuvalla ekaluokkalaisen käsialallaan. Hyvin vähän zero waste, eikä yhtään terveellistä, koska ei vaan jaksanut muuta kuin saada homma plakkariin. On tämmöinen tauti kyllä syvältä, kun se vaikuttaa niin moneen elämän osa-alueeseen, jopa tähän.

Siinä Rauman Prismassa seikkaillessamme osteltiin muutakin ruokatarpeita, mietittiin seuraavan viikon ruokalistaa ja kaappien akuutteja puutostiloja. Irlantilainen ilmestyi jostain seikkailuiltaan Palmolive -suihkusaippua käsissään. Hyvin koulutettu Vanhin Luomulapsi huudahti spontaanisti: ” DADDY!!! NOT THAT!!! It is so full of chemicals!!!” Nuorin sanoi, että siinä on tuo muovipullokin! Minä naputin vieressä, että kotona on palasaippuaa vaikka kuinka, ja lapset ovat ihan oikeassa ja palmolive on ihan täynnä kaikkea paskaa ja rahaa
menee ja roskaa tulee. Irlantilainen seisoi hetken jähmettyneenä Palmolive -purnukka kourassaan, ja tokaisi sitten, että älkää käyttäkö! Minun kehoni sitten saa kemikaalit, ja ihan itse tämän maksankin! Minä tokaisin siihen suht kuivasti, että saisit sitten joskus viedä myös muovit kierrätykseen, kun aina minä ja vähiten minun jäljiltä sitä tulee ja meidän kaikkien vesistöihin ne kemikaalit ajautuu ja ja ja blaablaa ja napunapu.

Jatkoimme suhteellisen jäähtyneeksi muuttuneen tunnelman vallitessa ruokaostoksia. Vihannesosastolla Irlantilainen toi kolmen paprikan paketin, johon taas lapset ja minä kuorona ”NO DADDY!!!!” ja minä siinä koko HeVi-osastolle pidin luennon täysin tukossa olevalla äänelläni kestopussukoistani, ja miten ne nytkin kestokassissa olivat valmiina, ja muovittomanakin kerta paprikoita löytyy ja blaa blaa ja napunapu. Irlantilainen vei suht tuiman näköisenä paprikat pois ja paiskoi kestopussiin punaisia, keltaisia ja oransseja irtopaprikoita muutamia forfuckssakeja puhisten.

Karkkiosastolla synttäreitä varten Irlantilaisella oli jo karkkipusseja kourassa, kun karjaisin käheällä äänelläni niin kovaa, että lähimmät lapset pudottivat omat karkkipussinsa:
”NOOOOOOOO!!!! Not those ones packed in plastic!!! I have old paper bags here, we take the loose sweets!!!” Ihan kuin olisin jotain kipinöitä nähnyt silmistä leiskahtelevan, kun hän sitten vei haribot ja tv-pussit takaisin, ja alkoi kaivamaan kestokassin pohjalta jo moneen kertaan käytettyjä paperisia irttaripusseja, ja auttoi Nuorinta Luomulasta lappaamaan niihin kilokaupalla karkkeja samalla, kun minä pahoittelin karjaisuani jähmettyneiksi muutteneille vieraille lapsille. "Katsokaas, kun on paljon ekologisempaa ottaa näitä paperipussiin, ja käyttää se uudelleen. Kolme kertaa, niin sen ekologinen jalanjälki on kuitettu!" Ihan niin kuin 4-vuotiaat ymmärtäisivät. Ja ihan niin kuin niiden vanhemmat EIVÄT pitäisi mua ihan hulluna. 

Kassajonossa Irlantilainen otti lapset ja minut tiukkaan puhutteluun. Tämä oli kuulemma viimeinen kauppareissumme yhdessä…. Tajusin lievästi kauhistuneena, että minusta on tullut ekonatsi.

P. S. Synttärit sujuivat hyvin. Hauskaa ja meteliä oli, sekä aikuisilla että lapsilla. Muistin osaa vieraista infota, että kierrätyslahjat (omat vanhat lelut, kirjat tms. ) on enemmän kuin fine, samoin aineettomat lahjat ja ilman lahjaakin saa tulla. Mutta nämä ovat vissiin vielä liian radikaaleja synttärijuhlauudistuksia, joten kukaan ei tällaista tehnyt, paitsi bestis, joka vei Nuorimman Luomulapsosen perheensä kanssa Leo’s Leikkimaahan. Ihana lahja! 

Kakut olivat kauniita ja kuulemma supermaukkaitakin. Minä maltoin pitää
näppini erossa, koska sokeri lisää elimistön tulehdustiloja, ja omani on kyllä sellaisessa prässissä, että kaikkeni teen, että se viimeinkin korjaantuisi. Join  siis yrttiteetäni, söin mandariineja ja ihastelin mielissäni, kun kakut katosivat muiden suihin. Irlantilainenkin kaatoi tyytyväisenä paperipussista irttareita kulhoon ja muisti jopa palauttaa pussin takaisin ostoskassiin...