Happy HippieLife

Pyhäinpäiväviikonlopun teemaan sopii hyvin lokakuun ostolakon epäonnistumiset.  Tarina alkaa jo syyskuun puolelta, jolloin joku vieras numero koitti tavoitella kovasti omaa puhelintani. Oma puhelimeni tietysti soi kuuliaisesti, mutta yleensä äänettömällä ja eri paikassa kuin missä itse olin, koska syyskuussa ennen lääkärillä käyntiä ferritiinivajaus ei ollut ferritiinivajausta, vaan tietysti nopeasti edistyvä syöpä -Googlesta katsoin ja se se oli!  Kun vihdoin soittelin takaisin päin (yksi introvertiyden muoto: puhelimella soittaminen on suoraan saatanasta. Ei vaan pysty, jos viestillä voi asiat hoitaa!!) todettuani, ettei numero ollut mikään Helsingin Sanomien myyjä tai aurinkopanelimies tai lisäavinnekauppias, vaan ihan naisen nimi Tampereelta, niin soittelin takaisin. No sehän oli (tämä seuraava asia vaatii keskittymista, joten KESKITY!!) ranchin viimeisen asukin, eli Ester-tädin, eli isäni äidin veljen vaimon sisarentytär joka siellä soitteli. Häntä oli kohdannut valtava henkilöko

Irlantilaisella oli lokakuun alussa synttärit. Minähän ferritiinipuutoksissani olin ihan että nouuuuu, not again! Irlantilaisen synttäripäivä ei nääs ole mikään normisynttäripäivä vaan se on SYNTYMÄPÄIVÄ , jota joka vuosi pitää juhlistaa oikein kunnolla. Siis KUNNOLLA; lahjoin, lauluin, kortein, kakuin ! Nykyään olen sentään saanut lahjan vaihdettua kolmen ruokalajin ateriaan, joten venyttävä oli tänäkin vuonna,  jaksoi tai ei! Menuksi valikoitui: *kanttarellikeitto *Ahvenet valkoviinikastikkeessa, lohkoperunoita,  hunajaporkkanoita timjamilla maustettuna, oman puutarhan salaatti *vadelmakakku ja tee Koska mikään yöpakkanen tänä ihanana syksynä 2020 ei ollut puutarhan satoa verottanut, vadelmamaan hulluksi heittäytyneet Polkat tarjosivat tuoreita vadelmia. Kehittelin siis niistä jälkkärikakun, ja koska vadelman bestis on tumma suklaa, ne pääsivät yhdessä tähän kakkuun. Se onnistuikin maullisesti ihan reseptin jakamisen arvoisesti! Ulkonäkö vähän kärsi siitä, että molemmat kakkuvuokani

Hyvät naiset (vähän vähemmän ne muutamat harvat mieslukijat ja kaikki muut) tarkastakaa ferritiinitasonne. Olkoon kuinka vaan sanottu "muoti-ilmiöksi", niin silti! Vaikka itse maksaen labraan, vaikka olo olisi suht ok, vaan vähän mikääneitunnumiltään -fiiliksiä tai hiukan "syysväsymystä". Jos varastorautalukemat pääsevät kehnoille leveleille, niin olo on pyllystä. Joillakin jo paljon korkeammillakin lukemilla on olo ihan pyllystä. Ihan kuin asuisi jumittuneena siellä pyllyssä, eikä pääsisi pois.  Ferritiinin tehtävä on toimia raudan varastoijana. Ferritiini on myös siitä kinkkinen kaveri, että hemoglobiini voi olla hyvä, mutta silti varastorauta on lopussa. Ja olo persiistä. Varastorauta on hämmentävän vähän tutkittu ennen viime vuosia -"muoti-ilmiö"- , mutta johtuukohan se siitä, että vaiva on huomattavasti yleisempi naisilla kuin miehillä?? Jos miehet olisivat tällaisia kuoria, joista elämä on valunut pois, niin ihan vamasti jo 1750-luvulla joku olisi as

Koitan joka päivä etäillessäni päästä ulos edes hetkeksi. Joskus minikävelylle, joskus vaan juomaan kupposen kuumaa puutarhassa. Istuminen sisällä koko päivän päätteen edessä on yhtä myrkkyä itselleni, kuin jollekin toiselle olisi syanidin sisäinen käyttö. Yhtään taas liiottelematta....  Viime torstaina ulkoilu lounastunnilla ei ollut kävely eikä kahvi, vaan lehmien aitauksen korjaus moukari ja aitatolpat käsissä. Iso, lähes 10 hehtaarin kesälaidun alkoi olla tikittävä aikapommi sen suhteen, milloin joku vaan kävelee sieltä pois, sillä sen sähkölangat olivat peurat ja neitokaiset itse hajoittaneet niin, että se vaatii ihan muutaman päivän urakan, jotta siinä taas sähkö kiertäsi. Korjailin siis naapuripellon aitaa, joka on askeleen lähempänä kotia ja talviaitausta . Talviaitaus on siitä ikävä paikka, että sieltä käsin hoidetaan myös teurasautolastaus, ja nyt on jonossa lihatilauksia ja paine vähentää karjaa, joten tämä oli ikävää työtä, koska tuo ajatus varjosti koko ajan mieltäni. Käde

  Jos en ole tarpeeksi tämän syksyn ihanuutta hehkuttanut, niin kerran vielä! On ollut ihan mieletöntä, ettei syyskuussa tullut yhtään pakkasyötä, joka olisi vienyt kasvit ja kukat, vaan syksy oli niin lämmin ja leuto, että vielä lokakuun alussa sai kerätä satoa. Eikä mitä vaan satoa, vaan tummansinistä satoa; ulkona kasvaneita viinirypäleitä ja mustaseljan marjoja. Mustaseljaa ei pidä sekoittaa muihin seljoihin, jotka ovat myrkyllisiä. Mustaseljakin on raakana marjana myrkyllinen, mutta sen hurmaavan kauniit kukat, ja isot marjatertut kypsinä ovat superfoodien superfoodia. Kukkaterttuja en tänäkään vuonna malttanut kerätä tee- tai mehuaineeksi, mutta marjoja keräsin ihan mahdottoman määrän. Seljankukan pitäisi auttaa vilustumisoireisiin, lieventää ja jopa parantaa ne kokonaan. Puutarhassa on kolme isoa mustaseljapensasta ja tänä keväänä istutin kolme lisää, koska ne ovat kasvina kauniita ja lisäksi sato on mukavasti loppusyksystä kerättävissä. Marjat eivät ole mitenkään ihmeellisen he

Ihana syksy alkaa olla taputeltu; lämpötilat ovat päivälläkin pudonneet alle kymmenen asteen ja valo on vaihtunut syyskuun kultaisesta lokakuun kylmempään siniseen. Torstaiksi on luvattu yöksi näille leveyksille ensimmäisen kerran nollaa astetta. Sitä ennen kipaise siis kiireesti metsään; puolukoita on paljon ja kanttarellitkin ovat vielä keräyskelpoisia! Tein pitkästä aikaa vispipuuroa. Edellisestä kerrasta on vuosia aikaa, ja voi vitsi, miten hyvää tuli suosikkieni eli Marttojen vegaanisella ja maidottomalla reseptillä: 1 l vettä 4-5 dl puolukoita 1 dl sokeria 1,5-2 dl mannasuurimoita 1. Survo marjat kattilan pohjalla. Lisää vesi. 2. Keitä marjasurvosta 10 – 15 min. Siivilöi liemi, jos haluat tasavärisen puuron. 3. Lisää sokeri ja lisää mannasuurimot kiehuvaan mehuun koko ajan sekoittaen. 4. Hauduta puuroa noin 15 min. välillä sekoittaen. 5. Jäähdytä puuro ja vatkaa se kuohkeaksi. Muutenkin kannattaa mennä metsään, sillä se on visuaalinen aarreaitta ja sieltä löytää kaikkea mukavaa.

Syyskuussa ostolakkoilin mallikkaasti, ja sen tuloksena ostosaldo onkin ihanan pullea nolla! Mielitekoja tosin oli: - pitkä pellavainen syksymekko - pellavahame - Northoutdoorin oversize  meinovillapaita Mutta hei; mieliteot tulevat ja sitten ne menevät, kun niihin ei kiinnitä huomiota. Pellavahame on jo päästäni poistunut, muut kaksi nakovat tasaisin väliajoin takaraivossa. Syyskuu on ollut vaarallisen kaunis. Sydän ihan pakahtumaisillaan kuljen ulkona, kun luonto on vaan aivan täydellinen!! Jos satun kulkemaan autolla, on se kanssakulkijoille ja itselleni vaarallinen kombo. Katselen enemmän maisemia ja yksityiskohtia kuin tieliikennettä. "AAAH, kun tulisi hyvä kuva!" AAAAH, kun on täydellinen valo!!" "AAAAH, kun tämäkin kohta saa sydämeni tykyttämään!!". Usvaiset aamut ja Kalifornian maastopalojen värjäämä iltataivas. Voihan syyskuu! Ja ne hetket, kun usva väistyy, ensin tulee varovainen kultainen hehku ja sen jälkeen maailma on täynnä värejä. Onko ketään muu