Happy HippieLife

In Finland we have this thing called TAKATALVI. Sellainen on päällä kyllä niin vahvasti, ettei hetkeen ole ollutkaan! Oikein sopiva aika siis sytyttää puuhellaan valkea, pistää yön yli liotetut kikherneet ja mung-pavut hellalle kypsymään, ja tarttua taas pitkästä aikaa sekä kameraan, että läppäriin samalla, kun saa sylillisellä puita sekä lämpöä, että ruokaa. Ai että, kun nautin! Kummasti vei kaiken luovuuden ja innostuksen tuo Ukrainan tilanne, yhdistettynä vielä koronan jälkeiseen semi-nuutuneeseen oloon. Nyt koitan taas hiukan päästä oman elämäni supersankariksi, ja löytää takaisin asioiden luokse, joista saan voimaa ja virtaa, ja kuvitella lujasti, että kyllä se kevät sieltä tulee. Ihan pian.  Maaliskuun loppu oli sään puolesta kerta kaikkiaan täydellinen. Naapurin Mikko ja Marko ajelivat latuja yli 6 kilometrin edestä metsään ja pelloille, ja siellä olin päivittäin ja parhaimmillaan pari kertaa päivässä hiki virraten hiihtelemässä. Kevätaurinko kun vielä paistoi, ja metsässä a...

Viime postauksesta maailma on muuttunut totaalisesti. Niin totaalisesti, että ei meinaa mieli pysyä mukana. Meillä on täällä kotona lisäksi kaksi ääripäätä tämänKIN asian suhteen. Minä koitan välttää uutisia ja lehtiä ja somejulkaisuja koko asiasta, Irlantilainen sen sijaan luukuttaa BBC:n uutisia 24/7 ja K O V A L L A, joten tämä on luonut sisäisiä jännitteitä ulkoisten lisäksi tänne hippielandiaan. Koitan puhua mielelleni, että mitä tuota murehtimaan, kun en tuolle ulkoiselle asialle mitään voi. Sisäisen konfliktin ratkaisen välillä julmasti laittamalla telkkarin kiinni tai pyytämällä ankealla äänellä pistämään edes voluumit hiljaiselle, jos on ihan pakko samat asiat kuulla ja katsoa sadatta kertaa. Olen pohtinut, että jos vaan koitan luoda hyvää ja rakkautta tähän lähipiiriini, niin jospa se kertaantuisi ja laajenisi siitä edes vähän tehden mikromaailmasta edes paremman ja rakastavamman paikan. Mutta mieli on siitä jännä, että sen kanssa saa painia kyllä oikein tosissaan, sillä se j...

Meidän vanhin lapsemme sai jalkapallojoukkueensa kautta töitä! Kerran viikossa (pre-omikronaikana siis, ja toivottavasti pian taas...) hän oli/on lasten liikuntatapahtumassa järjestämässä ja ohjaamassa.  Palkkaakin tästä saa kaiken kokemuksen lisäksi, ja sehän tarkoitti sitä, että saamattomien vanhempien oli aika pohtia pankkitilin ja -kortin hommaamista lapselle.  Irlantilainen ryhtyi hommiin tarmolla kirjautumalla Nordean nettisivuille, ja kaikki näytti menevän oikein hienosti, kunnes tuli tilin avaamiseen liittyvä tunnistautuminen. Ei kelvannut passi, ei kela-kortti, ei ajokortti, ei mikään. Oli siis minun aikani ryhtyä koneenkäyttäjäksi, ja samaan kohtaan tyssäsi, kun tuli Irlantilaisen vuoro tunnistautua. Irlantilaista ei haluttu tunnistaa! Kuuntelimme yhdessä Nordean puhelinpalvelun pehmopornojazzia pitkän aikaa, ja se yhdisti meitä tietysti valtavasti. EI millään pornotavalla, vaan sillä, että hermot menivät molemmilta. Ja kun oikein asiansa osaava asiakaspalvelija viim...

KOO kävi läpi myös Keskimmäisen luomulapsosen, jolla rokottamattomana oli taas selkeästi rokotettua sisartaan vahvemmat oireet. Empiirinen koe on siis taas yhtä otosta vahvempi. Hänelläkin oli oksentelua ja korkea kuume, sekä uutuutena oirerepertuaariin tuli yskä, jota taas tytöillä ei ollut.  Edessä oli siis taas viisi päivää kotona kökkimistä. Jääkaapin sisältö oli tämä: - 10 kg perunaa - 2 kg porkkanaa - 1,5 rasiaa hummusta - 1 lime - 2 prk mansikkahilloa Yksikseni olisin alkanut ideoimaan noista sekä pakastimesta ja kuivavarastosta vielä monen monta ateriaa, mutta muu perhe alkoi olla T O D E L L A kypsä sekä kokeellisen keittiön tuotoksiin, että siihen, ettei mitään välipalaa saanut enää itse otettua mistään. Keskimmäinen Luomulapsihan on pohjaton kaivo, mitä tulee syömiseen. POHJATON! Miten voi niin solakkaan poikaan upota niin valtava määrä ruokaa, on jokaisen päivän suurimpia ihmettelyn aiheitani. Tein kauppakassitilauksen Prismaan, ja oli suuren seikkailun tuntua lähteä aj...

Valtteri kävi kylässä meilläkin, ja tässä taas täysin epäasiallinen teksti-kuva -postaus! Nimittäin ei mitään asiaa lumesta, myrskystä, talvesta tai mökeistä vaan alkoholista. Perjantai ja viinipullo. Yksi tai kaksi lasillista, mukavan rento olo sohvalla Irlantilaisen kanssa höpötellen. Yöllä levotonta unta, outoja unia, pientä ahdistusta henkisesti. Lauantaina päässä pieni, mutta selvästi tuntuva jomotus. Tätä kaavaa olin toistanut muutaman vuoden. Siitä oli tullut tapa. Maku, jota odotti, koska sillä aloitti viikonlopun. Lupa rentoutua, ja vaan olla.  Mutta sitten sain tarpeekseni. Toukokuun 28. päivä 2021 tajusin, että tämä on tyhmää. Koko alkoholi, ja varsinkin, jos siitä on tullut tapa. Toukokuusta syyskuuhun ei vapaapäiviä ranchillä ole, joten ei kannata haaskata yhtään sekuntia elämästään ja työajastaan jomottavalle päälle, hiukan hitaalle ololle ja ahdistuneelle mielelle. Vain yhden tai kahden viinilasillisen vuoksi. Samalla jäi kaikki muukin alkoholi., eli saunasiiderit, k...

Meille posahti KOO. Nuorin luomulapsi oksensi keskellä yötä kahdeksan päivää sitten, ja kuumekin nousi melkein 40 asteeseen. Kotitesti näytti negaa, ja ajattelimme sen olevan vain pikkuinen vatsapöpö, varsinkin, kun seuraavana päivänä tyttö oli lähes normaali. Illalla kuume ja huono olo palasivat, ja testissä näkyi jo haalea viiva, joka kakkosaamuna oli vahva punainen viiva. Suukottelin lasta suulle, söimme samaa porkkanaa vuorotellen ja olin mahdollisimman paljon samassa ilmatilassa kehoittaen toisia luomulapsia tekemään samoin, jotta homma hoituisi nopsaan pois.  Kolmantena päivänä pikkuisin luomulapsonen sirkutti täysin terveenä intoa piukassa: "Onneksi mun munasolut on niiiiiin voimakkaita, että ne voitti tän koronan ihan heti!" Karanteeni, etäyhteys kouluihin ja Irlantilaisen etätyöt jatkuivat vielä vaaditut kaksi päivää, ja ihanasti häämötti vapaudu vankilasta -aika jo ihan sormien päissä. Viidennen ja vapauttavan karanteenipäivän aamuna valitteli Vanhin Luomulapsonen k...