Marraskuu

Marraskuun alku on mennyt jotenkin vankasti pyllylleen, vaikka mitä olisi koittanut. Sitten ne pienetkin persuuksilleen pyllähtämiset ovat vielä harmittaneet niin mahdottomasti, ettei normaali ihminen kykene ymmärtämäänkään.

Ensinnäkin sellainen asia, jota taloudessamme ei ole näkynyt vähintään puoleen vuosikymmeneen; talouspaperi!! Irlantilainen ja minä käväsimme Helsingissä, ja isäni ja hänen terhakka 7-kymppinen tyttiksensä olivat ruokkimassa eläimet ja lapset. Kun palasimme kotiin, oli työtasolla TALOUSPAPERIRULLA. Ja kaapissa kokonainen paketti. Tunsin verenpaineeni kohoavan, ja silmieni pullistuvan päästäni huomattavissa määrin. Mitään en tietty sanonut, kun ehkä kerran vuodessa johonkin pääsemme, niin rupea siinä sitten vielä kritisoimaan....No Irlantilainen ilmeisesti tästä kuitenkin jotenkin heräsi muistamaan kyseisen tuotteen olemassa olon, innostui asiasta, ja kun menin mökille, oli sielläkin paketillinen tätä täysin turhaa tuotetta. KUN MEILLÄ ON NOITA KESTORÄTTEJÄ!!!!!

No enkös sitten muutama päivä tämän jälkeen. kauhealla kiireellä treenien jälkeen kävässyt salin "lähikaupassa" Lidukassa, koska kotona ei ollut yhtään vessapaperia. Kun pääsin kotiin, paljastui että ostamani vessapaperi olikin TAAS talouspaperirullapaketti... Kyllä kyrsi! Että nyt on seuraavaksi 20 vuodeksi talouspaperia käytettäväksi. MUTTA KUN MEILLÄ ON NOITA KESTORÄTTEJÄ!!!!!

No sitten loppuivat vanupuikot. Eikös Irlantilainen ostanut niitä, pian toivottavasti kiellettyjä, muovivartisia Tops-puikkoja. Kantoi ne kotiin S-marketin harmaassa muovipussissa. Luulen, että Irlantilainen tekee muovipussioston ihan tahallaan aina, kun haluaa ärsyttää mut potenssiin miljoona. Mielenosoituksellisesti hain pahvivartisia heti seuraavana päivänä, kestokassissa kannellen. HA! Ja toinen ei tietty huomannut mitään....

Kaikki ihanat Georganics -hammastahnat, joita tilasin hurjan kasan, loppuivat myös marraskuussa, ja uusien tilaaminen vaan jostain yleisestä tahmeudesta johtuen vaan jäi ja jäi. No kun niitä ei siis saa normikaupasta, oli pakko ostaa ihan tavis-Pepsodenttia, ja jopas se oli kuin kemikaalien ydinpommi suussani, kun on tottunut luonnonmukaiseen, puhtaaseen versioon hammastahnasta.

Pahin; dödö. Yhtäkkiä ei enää kainaloideni iho kestä DIY-dödöäni. Iho menee hurjille punaisille paukamille, jotka kutiavat ja kirvelevät hirmuisesti. Pelkkä kookosöljy ei pidä hien hajua loitolla, vaan selkeästi sooda, joka ihon rikkoo, on SE JUTTU, joka on omalla kohdallani auttanut hien hajuun. Piti ostaa Rexona, koska mikään testaamani luonnonmukainen dödö ei myöskään toimi itselläni. Ja niitä on muuten testattu!!! Joten tuplattu määrä kyrsiintymistä; muovia taloon, ja sen sisällä on sellainen määrä haitallisia kemikaaleja, että ei voi ihminen ymmärtää. Tietysti pelastukseni on pikkaisen se, että enhän täällä itsekseni häärimässä mitään dödöjä tarvitse. Ainoastaan ihmisten ilmoille lähtiessäni, on pakko pyöräyttää roll onit kainalossa, koska hien haju on aika jäätävä haju. Vaikka idolini Rob sanoo, että sehän voi olla myös seksikästä. Ei ole. Ei yhtään. PISTE. Mutta miksi??? Miksi ei iho enää kestä??? Miksi kaikki kemikaalit?? Ja miksi ne on pakattu muoviin???

No sitte; nuorin luomulapsi täyttää 6-v. Jo pitkän aikaa olen ollut kevyesti ahdistuneessa mielentilassa siitä, että juhlien järjestäminen itsessään -jos sankarin toiveita täytellään- tuo turhaa roskaa taloon. SAATI sitten juhlien jälkeinen roskamäärä, kun lahjat on avattu ja paketit revitty, ja on muovia neljän öljytynnyrin verran, ja käärepaperia puolen hehtaarin hakatun metsän verran ympäri olkkarin kaatuneista mehuista tahmeaa lattiaa pitkin. Ja Vuoden Äiti söi jo sohvalla maaten pussillisen juhliin varattuja sipsejä, vaikka piti mennä treenaamaan, mutta ei mennyt. Kun söi niitä sipsejä. Vaikka mielummin olisi treenannut. Mutta kun ei perse vaan noussut. Ja se ei ole YHTÄÄN mun tapaistani!!!

Viiniinkiin olen taas hurahtanut, vaikka olin viikkotolkulla täysin ilman. Jostain Etelä.-Amerikasta tänne roudattuun Cabernet Sauvignoniin on taas pakkomielle. Jopa yhden lasillisen jälkeen seuraavana aamuna päässä jyskyttää, ja harmittaa, että oliko pakko?

Muutenkin on väsyttänyt hurjasti. Toisaalta olen nauttinut ja ollut helpottunut tihkusateisen harmaista päivistä, kun ei oikein mitään ole voinut tehdä, niin yliaktiivisen elohiirenkin on ollut pakko ottaa iisisiti. Toisaalta on kyrsinyt se, että en ole edes jaksanut sitten mitään. Muutaman treeninkin perunut, kun ei vaan ole jaksanut. Kun se pylly on ollut jumissa sohvalla ja käsi puolestaan jumiutunut lapselta varastetun sipisipussin uumenin.

Mutta toissapäivänä.... Toissapäivänä pilkahti aurinko! Ihana, hurmaava, huumaava aurinko, joka paljasti tihkuharmaana päivänä pestyjen ikkunoiden todellisen olotilan, mutta herätti samalla minut takaisin omaksi itsekseni. Pistin raivaussahan kuntoon, ja lähdin toimeliaana taimikkoon häärimään. Ajatus oli aloittaa ihan rauhallisesti, mutta nelja tuntia myöhemmin, läpimärkänä hiestä, hartiat huutaen helpotusta mieli oli viimeinkin tasaantunut.

Kyllä tämä kaikki tästä, vaikka treeni piti taas peruuttaa -mutta nyt ihan eri jaksamisen vuoksi. Kaikki on kuitenkin ok. Olen kuitenkin kaikki muut ostokset kantanut kestopusseissa ja -kasseissa kotiin. Pian, ihan liian pian, ei näitä kaverisynttäreitä tarvitse enää järjestää; ei murehtia sipsipusseista, ilmapalloista, limsojen sokerimäärästä, turhista leluista. Hammastahnatilaus lähti eetteriin. Dödöä en ole käyttänyt melkein viikkoon, kun en kerta treeneihinkään ole kyennyt, ja kauppareissulle unohdin. Ei kai siihen yhden dödöpurkin kemikaaleihin kuole, kun kaikki muu on eliminoitu kotoa pois. Talouspaperi on nyt kuitenkin vaan talouspaperia; ei DDT:tä tai kokaiinia. Ja nythän meillä on niitä pahvivartisia vanupuikkojakin, niin ei hetkeen tarvitse mitään ostella. Semmoista se on, kun kesäihminen saa hiukan aurinko- ja metsäterapiaa, niin kaikki asettuu taas uomiinsa. Ei tämä aina vaan mene niin kuin itse haluaisi, jos on perheessä muitakin ihmisiä. Mutta ihan hyvin menee kaikesta huolimatta. Joskus vaan on vähän... semmoista!