Tekstit

Tarjolla tiistaihin vinkkiä ja "vinkkiä"

Kuva
En EDELLEKÄÄN pysty vastaamaan kommentteihin; näppärä tämä blogspot-pohja! Kiitos kuitenkin niistä kaikista, ne ovat ihanaa luettavaa. Luen tietty aina kaikki, ja mielessäni kovasti niihin vastailenkin. Tervetuloa uudet lukijat, ja kiva, että vanhat toivottavasti pysyvät myös mukana.

Nyt ei vielä tule stressivapaita, jätevapaita, uusiokäyttöisiä paketointivinkkejä, vaan ihan puutarhavinkki! Joulukuun 10. päivä nääs oli erittäinkin sopiva päivä tehdä puutarhatöitä näillä leveysasteilla. Pikkasen maa ehti jo viime viikolla jäätyä, ja pulkkamäessäkin lasten kanssa hiki päässä viuhdottiin menemään yhtenä päivänä. Jätin treenitkin väliin, kun niin hapotti jalkoja. Sitten iski kunnon vesisateet ja niin taas on maa puutarhurointikunnossa.


Viime vuonnakin joulukuu oli märkä, kurainen, loskainen, meillä ranchillä tietysti myös paskainen,  ja vasta tammikuussa alkoi Talvi. Tuli ihan valtava määrä lunta jopa meillä, täällä suhteellisen lähellä merta, ja ensimmäistä kertaa vuosikausiin päästiin h…

Stressitön joulu vol 1

Kuva
Minä täällä hykertelen mainoksille ja kohinalle joulustressistä. SITÄ EI OLE! Oman suvun aikuisten ja ystävien kanssa on tehty sopimus, että turha sitä on vaihdella joka vuosi viinipulloja keskenämme; jokainen voi ostaa itselleen minkälaisen tahtoo, jos tahtoo. Tavaralahjat olemme jo aikaa sitten pistäneet stoppiin, kun kaikilla on jo kaikkea mahdollista. Joulukortit korvaan joka vuosi lahjoittamalla hyväntekeväisyyteen summan, jonka ajattelen kortteihin ja postitukseen kuluvan. Farmin yhteistyökumppaneiden ja muun muistamisen kuittaamme lahjoittamalla lihaa vähävaraiselle/-sille perheille; joskus suoraan tietäessämme jonkun perheen, joskus Rauman Diakonialaitoksen kautta.




Lapset ovat tehneet kirjeet pukille, mutta niin on pankkitilin saldo miinuksella viime kesän mansikkakatastrofin jäljiltä, että pukin pussista löytynee vain muutenkin hankintalistalla olleita hyötytuotteita ja ehkä oma karkkipussi jokaiselle. Jakamiseen tottuneille se on harvinaista herkkua, joten siitäkin saadaan i…

Black Friday

Kuva
Edelliseen tekstiini en pysty itse nyt kommentoimaan, kiitos vain blogialustalle tästä näppärästä jekusta! Joten Sofia; Cittarista ja Prismasta löytää pahvivartisia vanupuikkoja. Ja Hirviöäiti; lahjoittaminen on loistoajatus, tosin lahjoitanko Irlantilaisen samalla, ettei se taas roudaa lisää sitä turhaketta kotiin....? Ja KYLLÄ; aion todellakin koittaa DYI-dödöä, vaikka pienemmällä soodamäärällä, jahka kainalot eivät enää näytä spitaalisen ihmisen iholta. Ihan niin kuin tietäisin, miltä se näyttää... Mutta nämä myrkky-dödöt on syvältä!!! SITTEN ASIAAN:

"Black Friday on kiitospäivän jälkeinen päivä eli marraskuun neljännen torstain jälkeinen perjantai, ja sitä pidetään Yhdysvalloissa kauppojen joulusesongin avauspäivänä. Black Friday on siellä kaupoille vuoden suurin yksittäinen ostospäivä, ja ne myyvät erilaisia tuotteita alennettuun hintaan. "  Näin kertoo Wikipedia. Tänä vuonna tuo suuri yksittäinen ekosysteemin tuhoamispäivä on 23.11. Eikä siinä vielä kaikki; heti perään…

Marraskuu

Kuva
Marraskuun alku on mennyt jotenkin vankasti pyllylleen, vaikka mitä olisi koittanut. Sitten ne pienetkin persuuksilleen pyllähtämiset ovat vielä harmittaneet niin mahdottomasti, ettei normaali ihminen kykene ymmärtämäänkään.


Ensinnäkin sellainen asia, jota taloudessamme ei ole näkynyt vähintään puoleen vuosikymmeneen; talouspaperi!! Irlantilainen ja minä käväsimme Helsingissä, ja isäni ja hänen terhakka 7-kymppinen tyttiksensä olivat ruokkimassa eläimet ja lapset. Kun palasimme kotiin, oli työtasolla TALOUSPAPERIRULLA. Ja kaapissa kokonainen paketti. Tunsin verenpaineeni kohoavan, ja silmieni pullistuvan päästäni huomattavissa määrin. Mitään en tietty sanonut, kun ehkä kerran vuodessa johonkin pääsemme, niin rupea siinä sitten vielä kritisoimaan....No Irlantilainen ilmeisesti tästä kuitenkin jotenkin heräsi muistamaan kyseisen tuotteen olemassa olon, innostui asiasta, ja kun menin mökille, oli sielläkin paketillinen tätä täysin turhaa tuotetta. KUN MEILLÄ ON NOITA KESTORÄTTEJÄ!!!!!

No…

Kuka SINÄ olet?

Kuva
Ihan just niin kuin otsikko sanoo; kuka näitä mun sepustuksiani lukee? Kauheasti kiinnostaisi tietää, sillä aika (yllättävänkin) moni näitä lukee, vaikka välillä tuntuu, että tämä on sellaista harvoin ilmestyvää pikkasen oudon ämmän kirjailemaa asiaa, ja varsin paljon myös asian vierestä, että ei tätä kukaan lue. Mutta lukee!!! Jopa kaikista vähiten luettua tekstiä on katsonut yli viisikymmentä ihmistä, ja eniten luettua on vilkaissut melkein 4000 henkilöä. Se on paljon se!
Tiedän, että Irlantilainen vilkaisee joskus näitä tekstejäni. Samoin ystäväni Sanna, johon törmäsin ensimmäisen kerran Joensuun yliopiston aulassa. Silloin Sannalla oli pitkä vaalea letti, ja mukava etelä-karjalalainen murre. Letti on lähtenyt, murre onneksi edelleen silloin tällöin hyvinkin vahvana vielä on menossa mukana. Oma kultaisen isosiskoni tiedän lukevan ainakin silloin tällöin. Samoin kaksi ihanaa treenikaveriani, jotka väittivät kuulevansa ääneni aina, jos meinaavat laittaa kierrätykseen kelpaavaa tavaraa…

Erään pipon tarina

Kuva
KYLLÄMÄSANON!!! Taas kerran vaan, että kyllä ZW -elämäntapa ja muu ekologisuus on helppoa, jos olet sinkkuihminen verrattuna tässä reipasotteisessa sakissa yrittämiseen.

Pikkasen näet etsittiin alkusysksystä erään perheenjäsenen ohutta trikoopipoa. Ei mistään löytynyt. Niinpä hän kulki milloin missäkin päähineessä, kunnes hänen haukankatseisen äitinsä silmät osuivat yläkerran parvekkeella lelukorissa loikoilevaan pipoon, johon joku oli leikannut mukavat pikku viillot.


Kukaan, siis EI YKSIKÄÄN, kolmesta lapsesta omannut minkäänlaista mielikuvaa siitä, miten pipo-paran oli käynyt näin, eikä Irlantilainenkaan myöntänyt harrastaneensa viiltelyä. Koiriakin koitettiin asiasta syyttää, mutta väitin sen verran tietäväni koiratuhon ja saksituhon eroista, että homma ei ihan heti mene läpi. Asia paisui infernaalisiin mittasuhteisiin, sillä enää ei ollut kyse enää piposta, vaan myös valehtelusta ja vastuun välttämisestä. Tai potentiaalisesta muistinmenetyksestä, mikä tietysti on infernaalista myö…

Bucket List

Kuva
Lokakuun viimeinen päivä.  Meillä on suhjuista ja harmaata; sellainen hämäryys sisällä ja ulkona, että turha miettiä jotain kauniita kuvia ottavansa blogiin. Sellainen keli, että kun ulkona kävin ruokkimassa ja tarkastamassa eläimet, kura hyppäsi päälle ja tarttui hanskoihin tehden sormet raskaiksi ja kylmiksi. Silti mielummin tämä kuin pakkanen, sillä kesäihminen on kesäihminen, ja valkoinen kerros peittämässä vihreät heinäpellot ja nurmikon ahdistaa jo ajatuksenakin. Tämä syksy on mennyt aivan hurjaa vauhtia, ja oudolta tuntuu, että huomenna on marraskuu. 


Kaikki tulevat talven juhlapäivät - nuorimman luomulapsen synttärit, itsenäisyyspäivä, joulu, uusi vuosi, oma synttäripäivä - saavat aina tällaisen herkkiksen kaipailemaan muualle ikuisesti poistuneita läheisiä. Pappaa pitää aina kyynelehtiä itsenäisyyspäivänä. Mummut ja oma äiti tulevat mieleen synttäripäivinä ja jouluna -miten oma äiti toivoi joskus olevansa mamma, mutta ikinä ei niin kauaa elänyt. 


Oma syntymäpäivä sitten onkin p…