Happy HippieLife

Hyvää alkanutta vuotta 2020! Tiistaina vasta kirjoitin ensimmäisen kerran 2020 ja kauhean helppoa muuten tietokoneen näppiksellä on se vetaista, joten jos yhtä smoothisti menee vuosi kuin mitä se on kirjoittaa, niin tästä tulee hyvä!  Täällä koettiin massiiviset vieroitusoireet lomaolosta, kun tiistaiaamu koitti, kello soi 05, ja piti hypätä auton rattiin ja työmatkalle. Voi että! Ehkä, jos olisi ollut tylsä loma, niin arkeen paluu olisi jees, mutta kun oli ihan järjettömän superkiva loma oman perheen kanssa kotona, niin ei millään olisi halunnut sen kaiken loppuvan.  Paitsi että kävi meillä vieraitakin, ja meiltä vierailtiin. Lasten kavereita oli meillä jatkuvasti muuttuvana laumana yö- ja päiväkylässä, omat puolestaan kunnostautuivat ihan samalla tavalla, ja välillä olisi jonkunlaisen kaavion saanut piirtää siitä, kuka viedään, minne ja milloin ja kuka taas haetaan ja kauanko kukin sitten kohteessaan viipyy. Mutta eipä hätää; kaikki lapset löysivät oikeisiin osoitteisii...

Nyt se tulee! Vinkki, joka on ihan paras, nopein, helpoin ja niin nollahukkaa kuin olla ja voi, ja samalla kutkuttaa mun huumorihermojani niin, ettei mikään hetkeen aikaan ole kutkutellut. Nimittäin MITEN UUSIOKÄYTTÄÄ JOULUKORTIT, jos sellaisia olet saanut? Vinkki Keskimmäisen Luomulapsen luokkakaverilta: Pikkasen vaan kynää, jolla yliviivaat oman nimesi, ja kirjoitat uuden saajan nimen. Muista tehdä sama juttu myös lähettäjän kohdalle. Eikä mielellään mitään pitkiä osoiterivejä, jotta samaa korttia voi käyttää jopa 4-8 vuotta putkeen, jos ei ole niin tärkeää se, että riittävätkö valmiiksi annetut viivat. Siinä! Kortit kiertoon! Asiaa voi jalostaa myös niin, että yliviivaa "Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta"  -tekstin, ja kirjoittaa siihen vaikka "Hyvää Syntymäpäivää" tai "Ihanaa Ystävänpäivää" tai ihan mitä vaan, mihin mielikuvituksesi riittää. Kiitos universumille 9-vuotiaista pojista. Elämä on  T O D E L L A helppoa ja suoraviivaista ju...

Tänään se on  -vuoden pimein päivä. Nyt aurinko viettää pesäpäiviä, ja niin pitäisi meidän ihmistenkin, joten tässä joululahjaksi sinulle meditaatiohetki. Lue ensin läpi, katsele kuvat ja ime niistä talven nopeasti katoavaa sinistä valoa itseesi. Lämmitele kynttilän valossa, juo. kanssani teekupponen, ja sen jälkeen tee antamani meditaatio- ja rentoutushetki ihan kaikessa rauhassa. Ota itsellesi pieni meditaatiohetki. Hengitä muutaman kerran voimakkaasti nenän kautta sisään. Päästä hitaasti, hitaasti suun kautta ulos, kunnes keuhkot ovat tyhjät.Toista kolme kertaa. Sulje silmäsi, ja anna nyt hengityksen virrata vapaasti sisään ja ulos. Luontaisesti, ilman minkäänlaista pakkoa. Tarkkaile, miten ajatuksesi poukkoilevat milloin minnekin. Huomioi ne, älä tuomitse, älä aliarvio, älä takerru niihin. Vain huomioit, ja palautat mielesi seuraamaan hengityksen virtaa kehossa. Sisään ja ulos, ilman pakkoa. Joka kerta, kun ajatukset karkaavat, palautat ne yhtä useasti, y...

Toissa aamuna töihin ajaessani edessä vilkkui sinisten valojen seinä. Paloautoja, poliiseja, ambulansseja. Siinä kohdassa, missä pikatie vaihtuu laitakaupungiksi oli tapahtunut onnettomuus, jossa lehden mukaan osallisena ovat ehkä henkilöauto ja pyöräilijä tai jalankulkija. Tuli niin paha mieli. Jos jossain ei kannata säästellä, eikä miettiä ekologisuutta, niin heijastavissa vaatteissa tai varusteissa. Autoilijan näkökulmasta mikään ei ole kamalampaa näillä ilmoilla, kun auton valot suorastaan imeytyvät märkään sysimustaan asfalttiin, ja lamputkin ovat pienen ajon jälkeen jo paskavedellä kuorruttuneet, että pikatien reunassa kävelee tai pyöräilee joku, jolla on vain ehkä yksi pieni narun päässä killuva heijastin -ei aina sitäkään. Liikkeen mukana se yksi heilahtelee välillä vartalon sille puolelle, joka ei autoilijalle näy, ja vasta ihan kohdalla saa lähes sydänkohtauksen, että TUOSSAONSAATANAJOTAIN!!!!! Ja kroppa on ihan valtavan adrenaliinipiikin kourissa. Taistele tai pakene...

Täällä mun blogissani on viisaita lukijoita. Aktiivikommentoijani, Hirviöäiti, kommentoi palkkatyöangstiini viisaasti näin: " Tämä on nyt kolmas kerta, kun kirjoitan tämän kommenttini, koska bittiavaruus vain nielee sen. Kirjoittelin jo aiempaan postaukseesi ja nyt tämä on toinen yritys tähän postaukseen, ja oon vaan niin hyvä näissä tietokoneasioissa. Mutta siis: meillä oli jo keväällä tiedossa, että miehen työmatkan takia saan pärjätä syksyn yksin. Pitkin kevättä ja kesää ahdistuin ja jännittelin sitä, että miten helvetin perkeleessä hoidan työt (ei ihan perussimppelihomma eikä myöskään kovin joustava työ), lasten harrastukset (8 kertaa viikossa), pyykit, tiskit, ruoat, neuvolat, vanhempainvartit, hammaslääkärit ja kaiken sen muun kuran, jota maailma kolmen lapsen äidin naamalle viskoo. Mutta hyviä uutisia! Ei tää ollut yhtään niin paha kuin pelkäsin ja ollaan kaikki vielä hengissä. Eli ehkä sullekin käy niin, että etukäteen se tuntuu pahemmalta kuin sitten onkaan. Koska usein...

Mä en kestä, miten kivaa palautetta sain edelliseen tekstiin! KIITOS -ihan miljoonasti kiitos! Pakotan it-supertukeni, eli Irlantilaisen, katsomaan MIKSI en pysty vastaamaan kommentteihin OMASSA blogissani…. Hän jos joku sen mysteerin selvittää. Ja se on todennäköisesti jotain ihan hölmöä, mitä minä olen mennyt tekemään. Ei olisi nääs ensimmäinen kerta, eikä todellakaan viimeinenkään * facepalm * … Ja se on kuulkaas niin, että mikään elämässä opittu koulutus, harrastus tai taito ei ole hukkaan heitettyä aikaa, vaan kaikelle on aikansa ja paikkansa. Nääs tämä bloggaaminenkin tuntuu joskus niin turhalta, kun siihen kulutettuna aikana voisi muutakin ”järkevämpää” tehdä, ja vaan omaksi -ja onnneksi nykyään aika monen muunkin- iloksi tämmöistä harrastelen. MUTTA taas tuli näytettyä toteen, että tästäkin on hyötyä. Töissä Boss nakitti mulle yhden sivuston päivittämishommia, kun hän itse ei halunnut ottaa uutta hommaa haltuun, ja ilmoitti olevansa toooodella surkea kaikissa tietokonehommissa...

Meillä on täällä omalla pikkukylällä joululehti, jonka myyntituotosta MLL:n paikallisosasto lahjoittaa paikallisille lapsille ja nuorille tukea kaikkeen erilaiseen toimintaan. Se on joka talvinen pakko-ostos; herättää pahaa verta, jos sen jättää ostamatta. Se on muuten neljäs lehti, jonka olen ostanut viimeisen 1,5 vuoden sisällä. Entisenä lehtiaddiktina, joka viikosta toiseen selkä vääränä ruokaostosten joukossa kantoi kotiin sisustus-, sportti- ja lifestylelehtiä, on tämä ultimaattinen muutos. Niihinkin on tullut hassattua JÄRJETÖN määrä rahaa vuosien aikana. No; sitä ei kannata nyt jälkikäteen enää harmitella, vaan tietoisuus heränneenä vahtia, ette sorru uudelleen noihin tapoihin. Kirjastohan on ihan mahtava mesta, koska siellä voi lukea, ja sieltä saa lainaksi lehtiä ihan laidasta laitaan.   Nyt ostamistani lehdistä yksi oli ihan selkeä lohtulehti, kun niin kyrsi sairastaa, maata, torkkua puolitiedottomana, olla lasten hyväksikäytettävänä varmana lautapelihaviäj...