Tekstit

Pakkolepo

Kuva
Kun eivät matalat ferritiinitkään saaneet totaalilepoon, päätin tiistaina aikaisin aamulla pimeässä autoon kömpiessäni teloa nilkkani. Astuin maassa lojuneen tiiliskiven reunalle sillä seurauksella, että fysiikan lakien mukaisesti se paukahti kovalla voimalla kehräsluuhun (opin uuden asian ihmisen anatomiasta. Ennen tätä en todellakaan tiennyt tuon luun nimeä!) ja kipu vei jalat alta. Kunnon työntekijänä nilkutin kuitenkin etätyöpisteelleni, osallistuin pariin palaveriin ja huutelin Irlantilaista hakemaan yrttiteetä palaverien välissä.  Kipu kuitenkin kasvoi ja kasvoi. Konsultoin sairaanhoitajaystävääni, että menisikö buranalla vaiko eikö, mutta hän vihjaisi palvelusta nimeltä TYÖTERVEYS, jossa hän sattumoisin on jopa töissä... Kauhen noloa olisi tietysti häiritä lääkäriä turhaan, joten kärvistelin vielä hetken työkoneellani, mutta kun kivut alkoivat tuntua verrannollisilta Nuorimman Luomulapsen luomusynnytykseen luovutin, kävin suihkussa ja soitin lääkärille.  Irlantilainen l...

Joulu 2020

Kuva
No onpa ollut hiljaista täällä suunnalla nolon ostolakkopaljastukseni jälkeen. Oikeasti hiljaisuus ei johdu siitä, vaan ferritiiniväsymyksen ja työssä olleisen kiireiden yhdistelmästä. Jouduin yksi päivä oikein ajamaan toimistollekin, ja siitä toipuminen vei kolme päivää. Ihan veto poissa! Toivoisin niiin niiiiiin niiiiiin paljon, että ferritiiniarvot lähtisivät nousuun ja olo olisi virkeä ja elinvoimainen, eikä tällainen veltto, ärsyttävä ja ärsyyntyvä kuin nyt! Mutta hei FYI; joulu tulee! Ja joululoma...kiitokset korkeammille voimille! Otin koko lasten loman ajaksi  palkatonta lomaa myös itselleni, ja sitä odotan enemmän kuin lapset pukkia. Tarkoituksena on ulkoilla, syödä ja lukea kirjoja. Kutitella iltaisin takan edessä lasten selkiä ja koirien kainaloita. Harjata lehmiä ja istua nuotiolla. Tuota kaikkea odotan niin niin paljon.  Muutama vanha jouluvinkki tähän, niin ei tarvitse keksiä pyörää uudestaan! Esimerkiksi  täältä  löydät postauksen, miten ekologisesti v...

Ostolakko 2020: marraskuu ja totaalinen katastrofi

Kuva
Nyt ihan hävettää kirjoittaa tätä...Kymmenen kuukautta kesti, mutta niin vaan Black Friday vei maton ostolakkoon ankkuroituneiden jalkojeni alta. Tai oikeammin ensin se matto lähti liukumaan jo, kun jouduin konttorille valumaan töihin yhtenä päivänä. Piti laittaa siistimpi takki päälle, ja sehän oli se olkapäästä revennyt villakangastakki , jota ei kukaan näemmä sittenkään ollut vienyt korjattavaksi. Tungin sen siitä huolimatta päälleni, ja totesin hartioiden olevan entisestäänkin leveämmät, koska niitä sai tunkea takin sisään ihan hiki päässä. Saumasta kuului pahaenteistä ritinää, mutta aamukuudelta en jaksanut välittää siitä, enkä myöskään revenneestä saumasta. Ajattelin, että tulossa on harmaa päivä, niin kukaan ei huomaa mitään ja vähän jotain mummo-vainaan kutomaa jättihuivia taiteellisesti siihen hartialle kun asettelee, niin hyvin pärjään. No ei tullut harmaata päivää.Tuli ihana aurinkoinen päivä! Lounastunnilla törmäsin kollegaan hyvni kirkkaalla ja aurinkoisella kävelykadulla...

Nelipäiväinen palkkatyöviikko

Kuva
Tiedätkö, mikä on mun mielestäni viikon paras päivä? No se on perjantai! Ollut aina, vaikka olisin ollut hoitovapaalla, opiskelija (no hei VARSINKIN silloin!), palkkatyöläinen tai viikon päivistä tietämätön maatalousyrittäjä. Silti! Perjantain lumous on säilynyt aina. Siinähän on lupaus kaikesta mahdollisesta hauskasta, vapaasta, mahdollisuuksista suuriin seikkailuihin! Vaikka silloin hoitovapaalla, ja vaikka seuraava päivä olisi työpäivä tai vaikka mitään hauskaa ei olisi tiedossa. SILTI; perjantaissa on aina ollut taikaa. Ferritiinivajeessa jopa perjantain lumous haihtui. Mikään ei kiinnostanut, ei edes perjantai. Tein syyskuussa äkkinäisen ja radikaalin ratkaisun -yhtään pohtimatta sen taloudellisia vaikutuksia-, ja ilmoitin esihenkilölleni, että lokakuusta alkaen teen palkkatöitä neljä päivää viikossa. Niin vaan sanoa paukautin sekä pomolle, että Irlantilaiselle! Olin jo valmistautunut siihenkin, että jos se ei olisi käynyt, niin olisin jäänyt kokonaan pois. Olin vaan niin hiton v...

DIY hoitoainepala hiuksille

Kuva
Olen käyttänyt hiustenpesuun vallan itsetekemääni palashampoota ja hoitoaineeksi suihkaissut pullosta laimennettua omenaviinietikkaa pesun jälkeen.  No nyt kun ferritiinitasot ovat nousseet niin paljon, että tekee mieli jo treenata (meidän upouudella ja superhienolla) crossfitsalillamme, ihan siis hiki päässä, eikä vaan ihastellen muiden komeita ja kauniita, urheilullisia vartaloita ja suorituksia jonkun sisäpyörän päällä veltosti notkuen, niin on tullut ongelma. Se etikka kyllä haisee, kun päänahka hikoaa. ja kasvot. Kun käytän sitä kasvosuihkeenakin, niin joo-o; ihan selvä omppuviinietikan haju tai tuoksu se alkaa nenään tuntumaan... Ei kai siinä mitään, jos olisi yksin, mutta kun tykkään treenata ohjatuilla tunneilla muiden kanssa yhdessä, niin jotenkin se häiritsee itseä, kun kuvittelee sen hajun häiritsevän muita.    Onneksi on jonkinlainen tekemisen meininki palannut elämääni, ja muistin hoitoainepalan, jonka joskus miljoona vuotta sitten ostin Lushista. Se haisi ih...

Rahaguru

Kuva
  Rahasta, sijoittamisesta ja säästämisestä on alettu puhua viime aikoina huomattavasti entistä avoimemmin. On sijoitus- ja säästöblogeja, velasta irtaantumisblogeja ja somessa paljastellaan palkat ja kehoitetaan avoimeen rahapuheeseen. Se on oikeinkin virkistävää verrattuna entisiin aikoihin, jolloin arvailtiin auton, talon tai puheiden perusteellajonkun varallisuus ja lehdistä kyttäiltiin oman paikkakunnan verokuninkaat ja -kuningattaret. Ja sitten ne oli loppuelämäksi leimattu ”rikkaiksi”, kun kerran nimi oli lehdessä ollut yhtään kiinnittämättä huomiota siihen, oliko kyseessä ansiotulot vai pääomatulot tai viimeisen omaisuuden myynti. Minäkin olen täällä blogissa rahaa sivunnut, tai lähinnä sen puutetta, koska vuodet 2018 ja 2019 olivat ihan järkyttävän huonoja farmin kannalta, ja siinä meni sitten omat rahat, farmin rahat, Irlantilaisen rahat ja vielä lainarahatkin humps vaan kaikki kerralla, ja stressitasot olivat ihan jossain muissa atmosfääreissä ja tuli mykoplasmat ja ke...

Vuoden stressaavin kuukausi

Kuva
... on tutkimusten mukaan marraskuu suomalaisten mielestä. Jotain on kuitenkin päässäni napsahtanut eri asentoon, koska mitä pahaa tässä on? Harmaata on. Sataa. On märkää. NIIN KUULUUKIN OLLA! Ainakin täällä lounaisessa Suomessa, jossa talvi tulee vasta talvikuukausina - jos tulee. Lokakuussa jotkut jo radiossa kovasti toivoivat lunta, vaikka takana oli justiinsa vuosituhannen hurmaavin syyskuu, jolloin ei syysmyrkyt juurikaan riepotelleet, vaan keli oli päivästä toiseen kerta kaikkiaan ihana. Edes lokakuu ei ollut nimensä veroinen -lokainen tai ankea. Lokakuu oli kuiva ja mukavan syksyinen. Nyt marraskuu saa olla harmaa ja pimeä, ihan koko syksyn edestä! Luonto siirtyy lepoon, ja me ihmiset vaan olemme niin luonnosta vieroittuneita, että painamme niska limassa töitä, hämäämme aivojamme kirkasvalolamppuilla ja kännykän sinisellä valolla, stressaamme tulevasta joulusta ja ensi kesän lomista ja 10 vuoden päästä olevista häistä tai tasakympeistä tai mistä vaan. Mitä jos uppoutuisi tähän h...